Turbokotilo (Turbo fluctuosa)

Edellisessä blogauksessa kerroin muutamasta uudesta hankinnasta. Edellisellä kerralla turbokotilo pysyi visusti piilossa, mutta tänään se seikkaili pitkin kiviä ja täysin näkyvillä.

Turbo fluctuosa kiipeilemässä

Jonkin aikaa seurailin turbokotilon seikkailua ja kyllähän se melko tahmaista menoa on. Vauhti on hidas, mutta määrätietoinen.

Turbokotilon pitäisi olla melko tehokas talkkari, mutta en ole vielä nähnyt sitä ihan tositoimissa esim. hiukan levääntyneen takalasin kanssa. Eiköhän sen aika vielä koita, jolloin turbo pääsee tositestiin.

Mikäli sushikekkereistä jää ylimääräistä noria (tummaa kuivattua levää, jota käytetään sushin tekemisessä), voi lopun norin syöttää turbokotilolle. Se kun kuulemma syö myös kuivattua levää. Tekemistä kuitenkin riittänee tarpeeksi myös akvaarion oikeassa levässä.

Kuten varmasti moni tietää, on foorumit täynnä eriäviä mielipiteitä. Luin turbokotilosta ja törmäsin sellaisiin tietoihin/väitteisiin, että toisinaan turbokotilot eivät ole meinanneet selviytyä kovin helposti akvaariossa, etenkin jos se joutuu hiekalle. Tästä kuitenkin oli myös paljon mielipiteitä, että terve turbokotilo ottaa vaikka hiekkakylvyn ja pieni tepastelu hiekassa ei haittaa mitään. Ota nyt tästä sitten selvää, mutta katsotaan miten tämän yksilön kanssa käy.

Oli myös niinkin traaginen tapahtuma kerran käynyt, että turbo oli kiivennyt imeskelemään korallin haituvia ja korallihan oli tästä kiivastunut ja polttanut turboa lonkeroillaan (tiedän, kuulostaa todella erikoiselta), jonka jälkeen turbo oli tipahtanut hiekalle ja delassut sen jälkeen. Toivon, että oma yksilöni välttyy tällaisilta tragikoomisilta tapahtumilta ja pysyttelee vain levän kimpussa.

Videolla on 10-kertaisella nopeudella turbokotilon seikkailua kivillä

Yllä on video, josta voi katsoa turbokotilon seikkailua elävällä kivellä. Sen verran verkkaista meno kuitenkin on, että videota piti nopeuttaa kymmenkertaiseksi.

Vähän teknistä höpötystä

Alkupään teknisemmissä blogauksissa kerroin LED-valaisimesta ja siitä, kuinka kätevästi se simuloi auringon nousun sekä laskun. Valohan on yöajan kuuvalona, eli sininen kanava on 1 % teholla vastaten kutakuinkin kuuta. Päiväsaikaan valoteho kasvaa ja on keskipäivällä muutaman tunnin tehokkaimmillaan sekä alkaa sen jälkeen laskemaan tasaisesti (eli valoteho pienenee). Jos katsot tarkasti videon alkua ja vertaat loppuun, niin tuolla 20 minuutin pätkälläkin pystyy näkemään kuinka iltaa kohden valoteho laskee. Video on kuvattu n. klo 20:00-20:20 eli valotehoa ei ole enää kuin 30 % luokkaa. Videon aikana valoteho laskee muutaman prosentin. Klo 23:00 valoteho on minimissä ja jäljellä on vain kuuvalo.

Levää ja levänsyöjiä

Nyt on kulunut kolmisen viikkoa hiljaiseloa blogin kanssa. Tämä ihan siitä syystä, että ihan hirveästi ei ole akvaariossa mitään tapahtunut. En ole halunnut hätäillä korallien kanssa, vaikka vesiarvot ovatkin olleet koko ajan hyvällä tasolla. Ainoat tapahtumat ovat olleet 10 litran vedenvaihdot viikottain sekä korallien ruokkiminen. Niistä blogaaminen on yhtä jännittävää kuin se, että söin aamupalaa tänään.

Viikko takaperin huomasin, että akvaarioon alkaa ilmestyä levää. Se ei kuitenkaan ole välttämättä huono merkki, vaan se tarkoittaa, että akvaario kypsyy. Tässä vaiheessa on kuitenkin hyvä tarttua toimeen ja miettiä levänsyöjiä...

Levänsyöjillä levä kuriin

Tässä vaiheessa akvaariota ei kannata alkaa kuormittamaan liikaa koralleilla tai kaloilla, vaan ensin on hyvä miettiä "talkkarit" altaaseen.

Hommasin itse tässä vaiheessa katkaravun, pari erakkorapua ja turbokotilon. Jokaisella on oma työtehtävänsä akvaarion puhtaanapidossa.

Katkarapu (Lysmata wurdemanni)

Tämä pieni ja vikkeläjalkainen katkarapu syö aiptasiaa eli lasiruusua, joka ei ole toivottu akvaarioon. Tietääkseni tämä katkarapu ei kuitenkaan syö muuta levää, eli varsinainen talkkarihyöty tulee vasta silloin, jos akvaarioon ilmestyisi aiptasiaa. Lasiruusu leviää holtittomasti ja ne polttavat lonkeroillaan selkärangattomia. Syy lienee siis selkeä, että miksi sitä ei haluta akvaarioon.

En ole saanut vielä mitenkään erityisen hyviä kuvia tästä kaverista, koska se lymyilee pääosin omassa kolossaan, jonka se otti heti omakseen akvaarioon päästyään. Pieniä seikkailuja tämä katkarapu on tehnyt, mutta poistuu kolosta lähinnä ruokaillessaan.

Katkarapu lymyilee kolossaan

Katkarapu kävi seikkailemassa (kuva hiukan epätarkka)

Dupla Rin Mar raeruoka

Katkarapu ruokailee

Kuvat ja videot eivät ole parhaasta päästä, koska katkarapu on melko vikkelä otus, jonka takia kuvaaminen on hankalaa.

Tällä hetkellä katkarapu on ainoa akvaarion elävä, joka syö erikseen syötettävää kiinteää ruokaa (koralleille syötetään nestemäistä koralliruokaa). Ruoaksi valikoitu Dupla Rin Mar, joka on vitaminoitua raemaista ruokaa. Se sisältää mm. kalaa, viljaa, öljyä, rasvaa ja kivennäisaineita. Kyseisessä purkissa on kätevä annostelu, eli alhaalla olevaa nappia painamalla saa kätevästi sopivan määrän ruokaa. Itse olen kuitenkin annostellut ruoan vielä käteen, jotta ruokaa ei menisi liikaa akvaarioon. Syöjiä on kuitenkin vasta tämä yksi katkarapu. Sama ruoka soveltuu myöhemmin hommattaville kaloille, ellen sitten hanki erityisen ronkeleita kaloja, jotka eivät teollista ruokaa suostu syömään.

Erakkoravut (Clibanarius rutilus ja Clibanarius tricolor)

Levätalkkareiksi tuli kaksi erakkorapua. Toinen on punainen (rutilus) ja toinen on sininen (tricolor). Nämä ne vasta ovat veikeitä otuksia, nimittäin niillä ei ole lainkaan omaa suojakuorta, vaan suojakuorena toimii esim. kuolleen kotilon vanha kuori tai muu vastaava. Onhan näitä luonnossakin joskus nähty, että erakkorapu on löytänyt omaksi kuorekseen pullonkorkin.

Punainen erakkorapu kiven päällä syömässä levää

Sininen erakkorapu (vasemmalla) arvioi tyhjien kuorien soveltuvuutta uudeksi vaatetukseksi. Itse asiassa samana päivänä tämä rapu olikin jo vaihtanut kuorekseen uuden tyhjän valkoisen kotilon. Näille on hyvä varata oma "vaatekaappi", jossa on isompia kuoria odottamassa. Aika ajoin ne käyvät pyörittelemässä näitä isompia kuoria ja kasvaessaan vaihtavat vaatetusta näihin.

Näistä etenkin punainen vaikuttaa melko atleettiselta kiipeilijältä, koska sen löytää välillä mitä kummallisimmista paikoista kalliokiipeilemästä. Näin sen tosin kerran myös tilanteessa, jossa se tippui selälleen korkeimmalta kiveltä joka akvaariosta löytyy. Kuvittelin ravun saaneen sydänkohtauksen, koska se ei hievahtanutkaan pariin minuuttiin vaan makasi hiekalla selällään. Kyllä se siitä virkosi kuitenkin ja punnersi itsensä taas liikkeelle. Vaihtokuori on siitä kätevä, että jos tarpeeksi tukala tilanne tulee tai kuori jää johonkin jumiin, voi rapu jättää kuoren siihen paikkaan ja hakea uuden.

Turbokotilo (Turbo fluctuosa)

Tämä kotilo on halkaisijaltaan 2-3 cm kokoinen möllykkä ja voi kasvaa siitä vielä jonkin verran lisääkin. Kotilo on tehokas levänsyöjä, jonka pitäisi pystyä puhdistamaan akvaariolasit yksinäänkin melko hyvin tämän kokoisessa akvaariossa (54 litrainen). Tästä minulla ei ole vielä hyvää kuvaa, koska se taitaa olla vielä hiukan shokissa siirrosta. Kotilo ei ole liikahtanut paljoakaan vaan pysyttelee yhden kiven takana ja järsii siitä levää. Tämän pitäisi kuitenkin puhdistaa helposti esim. koko takalasi yhden yön aikana, mutta se jää nähtäväksi.

Selkärangattomien akklimaatio eli totuttaminen uuteen veteen

Kun akvaarioon hommataan uusi kala tai selkärangaton, ei sitä suinkaan tule nakata suorilta käsin akvaarioon. Siinä tulee melkoinen shokki ja pahimmassa tapauksessa uusi asukas heittää lusikan nurkkaan shokin takia.

Kuljetuspussissa oleva vesi on yleensä hyvin erilaista kuin akvaariossa oleva vesi. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö molempien vesien vesiarvot voisi olla hyviä. Vaikuttavia tekijöitä ovat lämpötila, suolapitoisuus, pH-arvo ja valo.

Merivesimanuaalissa kerrotaan, että koralleille ja kaloille riittää tunnin totutus ja esim. kotiloille ja simpukoille totutusaika on hyvä olla neljä tuntia.

Itse tein totutuksen niin, että siirsin kaikki uudet otukset samaan kippoon ja jätin kuljetusvettä vain muutaman desin. Lisäsin vartin välein ruokalusikallisen akvaarion vettä kippoon ja tein tätä kolmisen tuntia. Sen jälkeen siirsin tyylikkäästi ruokalusikalla nämä selkärangattomat akvaarioon ja koitin välttää sitä, että kuljetusvettä (johon on sekoitettu akvaariovettä) ei turhaan menisi akvaarioon. Katkarapu oli ainoa, joka ei arvostanut ruokalusikalla siirtoa, vaan pomppasi jo ilmasta suoraan akvaarioon. Ei ehkä ihan paras siirtotapa, mutta oppia ikä kaikki.

Vaikka ylempänä mainitussa manuaalissa kerrotaan, että kotiloille akklimaatioaika olisi neljä tuntia, on tämä vähän yksilökohtaista. Akvaarioliikkeessä kerrottiin, että turbokotilon voi kyllä laittaa surutta suoraan akvaarioon ilman mitään akklimaatiota. Samalla vaivalla kuitenkin tein akklimaation kaikille, koska ne olivat samassa purkissa.

Pieniä öttiäisiä

Tänään olen tutkaillut makro-objektiivin läpi eri paikkoja akvaariosta ja kyllä sieltä kovasti alkaa elämää löytymään. Moni vipeltäjä (näin ehkä pienen ravunkin) menee sellaista tahtia, että niitä on vielä tässä vaiheessa lähes mahdotonta kuvata.

Alla olevasta kuvasta on ehkä vaikea nopeasti sanoa, minkä kokoinen öttiäinen on kyseessä, jos et tiedä minkälaisella kalustolla kuva on kuvattu.

Havainnollistan kuitenkin seuraavalla, että tätä on lähes mahdotonta nähdä silmällä. Tässä on muuten kyseessä putkimato eli feather duster. Viuhkaosuuden koko on 1 mm luokkaa ja pystyn juuri ja juuri näkemään sen tihrustamalla omin silmin akvaarioon.

Klikkaa alla olevaa kuvaa suuremmaksi, josta näet mitä kohtaa akvaariossa makro-objektiivilla kuvaan. Kyseessä on maksimissaan 5 cm levyinen kivi.

Tämän jälkeen siirsin makrokuvan tietokoneelle ja käsittelin sitä Lightroomilla. Alla kuvaruudulta kuvattu havainnollistava kuva siitä, kuinka paljon vielä leikkaan ja lähennän makrokuvaa, jotta päästiin ylimmän kuvan lopputulokseen.

Koralli on eläin

Koralli ei ole kasvi, vaan se on eläin

Moni kuvittelee, että koralli on kasvi. Näin ei kuitenkaan ole, vaan korallit luetaan eläimiin. Tieteellisessä luokittelussa luokka on korallieläimet ja ne kuuluvat eläinkuntaan. Korallit käyttävät ravinnokseen pääasiassa planktonia, mutta jotkut koralleista saattavat saalistaa pieniä selkärangattomia eläimiä tai jopa pikkukaloja. Saalistus tapahtuu suulonkeroiden polttiaissoluilla.

Korallit ovat näyttävin osa akvaariota. Koralliyksilöitä on valtavasti erilaisia, jonka takia niiden tunnistaminen saattaa olla todella vaikeaa. Lisäksi koralli voi kasvutavaltaan olla hyvin erilainen riippuen siitä, missä se kasvaa.

Korallit jaetaan yleensä karkeasti kahteen ryhmään, eli pehmytkorallit ja kivikorallit.

Pehmytkorallit (Alcyonacea)

Pehmytkoralleilla ei ole erillistä "rankaa", kuten kivikoralleilla on. Pehmytkorallit ovat aloittelevalle harrastajalle sopiva valinta, koska ne ovat helpompia hoitaa ja lisäksi ovat vähintään yhtä hienon näköisiä. Kuitenkin pehmytkorallit, joilla ei ole symbioottista levää, ovat vaikeita pitää akvaariossa ja niitä on ruokittava säännöllisesti planktonruoalla.

Pehmytkoralleilla ei ole yhtä hyviä puolustusmekanismeja kuten kivikoralleilla on. Kivikorallit puolustavat agressiivisesti reviiriään taistelulonkeroillaan, kun taas pehmytkoralleilla tällaisia sotavälineitä ei ole. Jotain kemiallista suojaa pehmytkoralleilla ilmeisesti kuitenkin on, koska sienet ja levät eivät kasva niiden päälle.

Pehmytkorallit ovat valon suhteen helpompia akvaarioasukkeja, mutta toisaalta ne ovat herkempiä suolapitoisuuden heilahteluille. Suolapitoisuuden ylläpitämiseen auttaa esim. automaattinen pinnantasaaja, josta olen kirjoittanut aikaisemmin.

Kivikorallit (Scleractinia)

Kivikorallien haaste on valonmäärässä. Kivikoralleja ei pysty kasvattamaan perinteisillä loisteputkilla, ellei akvaario ole erityisen matala tai jos korallit on nostettu lähelle pintaa. Käytännössä kivikorallien kasvattaminen vaatii tehokkaat LED-valot tai monimetallivalaisimen.

Lisäksi kivikorallit vaativat erityisen hyvän vedenlaadun sekä kalsiumia, koska niiden kalkkirunko vaatii kalsiumia kasvaakseen.

Kivikorallit jaetaan lisäksi yleensä pienipolyyppisiin (SPS, Small Polype Stone corals) ja suuripolyyppisiin (LPS, Large Polyp Stone corals) koralleihin.

Ethän kuitenkaan sekoita SPS-lyhennettä sp. (lat. species eli laji) tai spp. (sama monikossa eli lajit) -lyhenteisiin, kuten itse alussa tein. Jos korallin nimi on esim. Zoanthus spp., tarkoitaa se yleensä sitä, että korallista on lukuisia eri lajeja, joiden tunnistus voi olla vaikeaa. Ilman sp tai spp -loppuliitteitä on lajitunnistus tarkempi ja yksilöivämpi. On kuitenkin hyvin tyypillistä, että koralleja ei eritellä eri alalajeihin, koska lajeja on niin paljon eikä kaikkia edes tunnisteta. Lajiliitteitä käytetään korallien lisäksi selkärangattomissa ja kaloissakin.

Ensimmäinen koralli ilmestynyt

Tällä hetkellä eletään odottamisen aikaa ja seuraillaan akvaarion pieniä eliöitä ja odotellaan ilmestyviä koralleja.

Tilanne 3.5.2014

Kun akvaariota katselee vähän kauempaa, näyttää siltä kuin mitään elämää ei ole. Kun kuitenkin alkaa katselemaan tarkemmin, niin elävän kiven koloista pilkistää paljon erilaisia pikkueliöitä. Osa on niin pieniä, että silmällä on vaikea niitä edes nähdä. Näitä on myös hankala valokuvata, koska ne kipittävät melkoista tahtia karkuun.

Green Star Briareum sp.

Green Star Briareum sp. (video)

Yhteen elävään kiveen on ilmestynyt muutama päivä sitten ensimmäinen koralli, joka tottelee nimeä Green Star Briareum sp. Kyseessä on pehmytkoralli, joka leviää kohtuullisen helposti. Nyt jäädään odottelemaan, että mitä seuraavaksi ilmestyy...

Salifert Coral Food koralliruoka

Annan päivittäin Salifert Coral Food koralliruokaa, joka sisältää erilaisia rasvahappoja, proteiineja, vitamiineja ja hiilihydraatteja. Tämä sopii pehmyt- ja kivikoralleille. Annostus on melko pientä, koska sopiva annostus tätä herkkua on n. 1 ml/päivä.

Virtauspumppujen avulla kuljetetaan ruokaa koralleille, jonka takia virtaus on tärkeässä roolissa merivesiakvaariossa.