Vaahdotin

Kirjoitin vaahdottimesta lyhyesti vuosi sitten blogauksessa "Laitteita joita en vielä hommannut (ainakaan vielä)". Nyt oli aika hommata sellainen akvaarioon. Vaahdotin kun on erinomainen veden puhdistaja. Edellisessä blogauksessa "Vuosi perustamisesta" kerroin vuoden aikana tulleista menetyksistä ja ongelmista, joten vaahdotin on ainakin yksi konsti lisätä varmuutta ja veden puhtautta. Puhdas vesihän on kaiken a ja o toimivassa merivesiakvaariossa. Ei pidä unohtaa myöskään veden puhdistamista kun vettä vaihdetaan ja korvataan.

Vaahdotin on vähän pimennossa oikeassa nurkassa streamin takana.

Yleensä vaahdotin tulee ala-altaaseen, mutta sitähän minulta ei löydy. Jouduin siis hommaamaan altaan sisälle asennettavan Tunze Comline DOC Skimmer 9004 vaahdottimen. Ostin vaahdottimen akvaarioon.fi myymälästä, joka on erinomainen Lahdessa sijaitseva akvaarioliike, josta saa merivesiroinaa. Ala-allas alkaa päivä päivältä vaikuttamaan hyvältä idealta, koska erilaiset härpättimet valtaavat tätä 54-litraista akvaariota jo melkolailla. Tämän lisääminen vaati jo hiukan elävän kiven siirtelyä ja sovittelua, mutta kyllä se juuri ja juuri mahtui akvaarioon.

Miten vaahdotin toimii?

Vaahdottimen toiminta perustuu siihen, että laite muodostaa suolavedestä paljon pieniä ilmakuplia, joiden avulla lika nousee likaisena vaahtona keräilykuppiin. Vesi virtaa siis vaahdottimen sisään ritilän läpi ja sisällä laite muodostaa vedestä vaahtoa, johon lika tarttuu ja nousee hiljalleen ylös. Yksinkertaista ja tehokasta.

Jotta vaahdotin toimii stabiilisti, on vedenpinnan hyvä olla mahdollisimman tasainen kokoajan. Tähän avuksi tulee pinnantasaaja, joka on muuten aivan ehdoton hankinta merivesiakvaarioon. Näinkin pieni akvaario haihduttaa yllättävän paljon vettä viikossa, joka taasen vaikuttaa suolatasapainoon.

Olin todella hämmentynyt ensimmäisen viikon jälkeen, kun koko kuppi oli täynnä ruskeaa vettä. Sen jälkeen tahti on kiihtynyt entisestään ja ei mene viikkoakaan, kun kuppi on täynnä likaista vettä. Se on samaan aikaan mielenkiintoista ja yököttävää. En olisi uskonut, että näinkin pienellä kuormalla oleva akvaario tuottaa viemärivedelle haisevaa likavettä näinkin paljon.

Vaahdotin pitää pientä ääntä, mutta ei mitenkään erityisen häiritsevää. Aikaisemmin akvaario oli lähes äänetön, joten siinä suhteessa ääntä on tullut jonkin verran lisää. Lähinnä ääni on vaahdon muodostumisesta tulevaa kuplintaa, pientä veden lotinaa ja laitteen omaa hurinaa. Myös tämä asia puoltaisi ala-allasta jälleen kerran. En usko kuitenkaan, että alan tähän pikkuakvaarioon rakentamaan ala-allasta. 

Tässä kun on suunnitteilla jo isompi allas (eli vuoden nyrkkisääntö on toteutumassa meikäläiselläkin). Ostaessani allasta vuosi sitten, kuulin useammalta harrastajalta seuraavan lauseen: "ei siinä vuottakaan mene, kun suunnittelet jo isompaa allasta". True, true.

Vaahdotin toimii vain suolavedessä

Makean veden akvaariossa vaahdotinta ei voi käyttää, koska vaahdon muodostus vaahdottimessa on mahdollista vain silloin, kun vedessä on korkea sähköinen varaus. Kun suolapitoisuus on tarpeeksi korkea, on vedellä tällöin myös riittävä sähkönjohtavuus.

Murtovesiharrastajallakaan vaahdotin ei välttämättä toimi, koska veden suolapitoisuus eli ominaispaino eli tiheys eli sähkönjohtavuus on liian pieni.

Eri koulukuntaa

Vanhan liiton merivesiharrastajat eivät välttämättä käytä vaahdotinta lainkaan, eli myös sitä koulukuntaa löytyy. Vaahdotin on kuitenkin todella helppo ja tehokas tapa puhdistaa vettä. Ainakaan haittaa siitä ei missään nimessä ole - tai ei ainakaan pitäisi olla.

Ne harrastajat, jotka ovat luopuneet vaahdottimesta tai eivät ole koskaan sitä hommanneet, niin heillä on taas muutoin todella tehokkaat suodatusmenetelmät ala-allas-refugio-yhdistelmissään.

Vuosi perustamisesta

Perustin merivesiakvaarion melkein vuosi sitten (04/2014). Blogi on elänyt melkoista hiljaiseloa pidempään. Nyt on aika taas kirjoittaa.

Ainakin akvaario on kypsynyt ja vesiarvot ovat olleet pitkään jo hyvällä mallilla, joskin niin ne oli jo hyvin nopeasti akvaarion perustamisen jälkeen. Hyvät arvot eivät kuitenkaan estänyt sitä, mitä kaikkea tässä on matkan varrella tapahtunut (lue: menetyksiä).

Kirjoitin 05/2014 levänsyöjistä (sekä seuraavassa blogauksessa yksistään turbokotilosta), Hankintoja oli siis tuolloin:

• katkarapu (Lysmata wurdemanni)
• erakkoravut (Clibanarius rutilus ja Clibanarius tricolor)
• turbokotilo (Turbo fluctuosa). 

Näistä katkarapu sekä turbokotilo ovat lähtenyt paremmille teille (kuoli). Erakkoravut elävät ja kasvavat hyvin. Erakkoravut ovat jo ainakin kertaalleen vaihtanut vaatetusta isompiin kuoriin. Juuri muutama päivä sitten hain Aapelin Akvaariolta (www.akvaarioon.fi) muutaman isomman kotilon kuoren lisää.

No on tässä välissä ollut muitakin ongelmia, nimittäin useampi koralli ja kaksi vuokkokalaa on menetetty. Näistä koralleista ja ensimmäisistä kaloista oli tarkoitus tehdä omat blogaukset aikoinaan, mutta homma alkoi näyttää sen verran huonolta, että eihän siitä mitään tullut. Pari korallia kuoli todennäköisesti kokemattomuuttani, kun niitä yritin liimailla kiinni elävään kiveen ja ne ottivat siinä urakassa vähän osumaa.

Vuokkokalat (Amphiprion ocellaris)

Vuokkokalojen menetys onkin sitten suurempi mysteeri. Kalat elivät keskenään täysin synkronoidusti ja hengailivat aina keskenään. Eräs kaunis päivä toinen kaloista alkoi näyttää melko heikolta ja kyhnötti paljon pohjassa eikä jaksanut juurikaan syödä ruokaa. Muutaman päivän päästä tämä kala oli kadonnut. Koska merivesiakvaariossa ei yleensä pidetä kansilaseja, niin tapahtuneelle on mielestäni kaksi vaihtoehtoa: kala on hypännyt reunan yli (ei ole kuulemma kovin tavatonta), joskin kalan huono kunto ei puhu tämän vaihtoehdon puolesta, tai joku on syönyt tämän vuokkokalan. En kuitenkaan vielä tänä päivänäkään ole löytänyt mitään salamatkustajana tullutta rapua tai muuta, joka tämän olisi voinut tehdä.

Vielä erikoisempaa on se, että myös toinen vuokkokaloista katosi muutaman päivän jälkeen ensimmäisen katoamisesta. Jos kalat ovat hyppineet reunan yli, niin ei niitä liiemmin ole näkynyt myöskään missään akvaarion ulkopuolella, joskin onhan meillä koira...

Nämä tapahtuvat vaikuttivat jonkin verran innostukseen ja vaikka vesiarvoissa ei ole ollut näiden hetkien aikaan mitään ihmeellistä (ja vedenvaihtojakin tein ahkerasti), niin päätin antaa akvaarion kypsyä kaikessa rauhassa itsekseen ilman lisäkuormituksia (kuormitusta tulee aina kun lisätään uusia koralleja ja muita eliöitä).

Aikaa on siis mennyt reilusti ja vasta nyt lähiaikoina olen tehnyt hiukan uusia hankintoja; koralleja, rapu (Stenopus hispidus) sekä vaahdottimen, josta mainitsin blogauksessa "Laitteita joita en hommannut (ainakaan vielä)". Lisäksi tulossa on uusi vuokkokalapariskunta!

Näistä kerron seuraavissa blogauksissa...