Vuosi perustamisesta

Perustin merivesiakvaarion melkein vuosi sitten (04/2014). Blogi on elänyt melkoista hiljaiseloa pidempään. Nyt on aika taas kirjoittaa.

Ainakin akvaario on kypsynyt ja vesiarvot ovat olleet pitkään jo hyvällä mallilla, joskin niin ne oli jo hyvin nopeasti akvaarion perustamisen jälkeen. Hyvät arvot eivät kuitenkaan estänyt sitä, mitä kaikkea tässä on matkan varrella tapahtunut (lue: menetyksiä).

Kirjoitin 05/2014 levänsyöjistä (sekä seuraavassa blogauksessa yksistään turbokotilosta), Hankintoja oli siis tuolloin:

• katkarapu (Lysmata wurdemanni)
• erakkoravut (Clibanarius rutilus ja Clibanarius tricolor)
• turbokotilo (Turbo fluctuosa). 

Näistä katkarapu sekä turbokotilo ovat lähtenyt paremmille teille (kuoli). Erakkoravut elävät ja kasvavat hyvin. Erakkoravut ovat jo ainakin kertaalleen vaihtanut vaatetusta isompiin kuoriin. Juuri muutama päivä sitten hain Aapelin Akvaariolta (www.akvaarioon.fi) muutaman isomman kotilon kuoren lisää.

No on tässä välissä ollut muitakin ongelmia, nimittäin useampi koralli ja kaksi vuokkokalaa on menetetty. Näistä koralleista ja ensimmäisistä kaloista oli tarkoitus tehdä omat blogaukset aikoinaan, mutta homma alkoi näyttää sen verran huonolta, että eihän siitä mitään tullut. Pari korallia kuoli todennäköisesti kokemattomuuttani, kun niitä yritin liimailla kiinni elävään kiveen ja ne ottivat siinä urakassa vähän osumaa.

Vuokkokalat (Amphiprion ocellaris)

Vuokkokalojen menetys onkin sitten suurempi mysteeri. Kalat elivät keskenään täysin synkronoidusti ja hengailivat aina keskenään. Eräs kaunis päivä toinen kaloista alkoi näyttää melko heikolta ja kyhnötti paljon pohjassa eikä jaksanut juurikaan syödä ruokaa. Muutaman päivän päästä tämä kala oli kadonnut. Koska merivesiakvaariossa ei yleensä pidetä kansilaseja, niin tapahtuneelle on mielestäni kaksi vaihtoehtoa: kala on hypännyt reunan yli (ei ole kuulemma kovin tavatonta), joskin kalan huono kunto ei puhu tämän vaihtoehdon puolesta, tai joku on syönyt tämän vuokkokalan. En kuitenkaan vielä tänä päivänäkään ole löytänyt mitään salamatkustajana tullutta rapua tai muuta, joka tämän olisi voinut tehdä.

Vielä erikoisempaa on se, että myös toinen vuokkokaloista katosi muutaman päivän jälkeen ensimmäisen katoamisesta. Jos kalat ovat hyppineet reunan yli, niin ei niitä liiemmin ole näkynyt myöskään missään akvaarion ulkopuolella, joskin onhan meillä koira...

Nämä tapahtuvat vaikuttivat jonkin verran innostukseen ja vaikka vesiarvoissa ei ole ollut näiden hetkien aikaan mitään ihmeellistä (ja vedenvaihtojakin tein ahkerasti), niin päätin antaa akvaarion kypsyä kaikessa rauhassa itsekseen ilman lisäkuormituksia (kuormitusta tulee aina kun lisätään uusia koralleja ja muita eliöitä).

Aikaa on siis mennyt reilusti ja vasta nyt lähiaikoina olen tehnyt hiukan uusia hankintoja; koralleja, rapu (Stenopus hispidus) sekä vaahdottimen, josta mainitsin blogauksessa "Laitteita joita en hommannut (ainakaan vielä)". Lisäksi tulossa on uusi vuokkokalapariskunta!

Näistä kerron seuraavissa blogauksissa...

Sumea suolapurkki

Odotan vielä Eheimin suodatinta saapuvaksi, mutta en malttanut olla laittamatta hommaa eteenpäin. Lisäsin akvaarioon 30 litraa suolavettä ja kaadoin korallihiekan (CaribSea Ocean Direct Oiginal Grade 9,1 kg) "varovaisesti" sekaan. Käytössä on LED-valaisimen lisäksi streamit eli virtauspumput. Vettä on melko vähän, hiekkaa paljon ja suodatinkin puuttuu, joten purkki näyttää tällä hetkellä enemmän siltä että sinne olisi kaadettu litra maitoa (ehkä puoliso teki hyvän käytännönpilan). Tuolla ei näkisi merihevonenkaan eteenpäin!

Milloin käyntiin?

Monessa vanhemmassa merivesioppaassa kerrotaan, että akvaarion "käynnistyminen" kestää todella kauan, eli puhutaan helposti puolesta vuodesta, ennen kuin akvaarioon voi pistää ollenkaan kaloja tai selkärangattomia. Tämä johtuu siitä, että perinteisesti akvaario käy läpi useamman vaiheen (ammoniakki-, nitriitti- ja nitraattivaihe). Kun akvaarioon laitetaan korallihiekka sekä elävää kiveä (kerron elävästä kivestä myöhemmissä blogauksissa), niin elävän kiven sisässä olevat kuolleet organismit mädäntyvät ja aiheuttavat kovia ammoniakki- ja nitriittipiikkejä akvaarioon. Nitraatit ja nitriitit pitäisi saada lähes nollaan ennen kuin mitään kaloja voidaan lisätä tai kalat kyllä muutoin heittää ruotonsa narikkaan.

Onneksi hätähousuille on tätä nykyä annettu helpotusta, nimittäin akvaarion käynnistämistä nopeuttamassa ovat esim. hajottajabakteereita sisältävä korallihiekka sekä erilaiset akvaarion kypsytysaineet (esim. Prodibio Start up). Tämä paketti sisältää bakteeritiivistettä ja kasviuutetta, joiden avulla nopeutetaan kypsymisvaihetta. Korallihiekassa tulee mukana miljoonia hajottajabakteereita sekä vedenparannusainetta.

Kun puhutaan käynnistämisestä, niin se tarkoittaa akvaarion käynnistämistä eri vaiheiden kautta ns. kypsään tilaan. Kun käytetään em. lisämömmöjä, niin kypsymisvaihe voidaan saavuttaa kuukaudessa, jonka jälkeen voidaan siis alkaa lisäämään kauan kaivattuja koralleja ja kaloja. No, näin ainakin väitetään, sehän nähdään pian. "Vanhan" opin mukaan biologinen tasapaino alkaa löytymään kolmen kuukauden kypsyttelyn jälkeen, mutta johan sellaisessa odottelussa tulee itsekin kypsäksi koko projektiin!

Kaikkein vaativimmat eliöt, kuten simpukat, vaativat täysin kypsyneen ja tasapainoisen akvaarion. Kyllä sen simpukan täytyy olla melko ihmeellinen, että sen purkkiin saapumista jaksaa vuoden odottaa.

Tiesitkös, että Nemosta tuttu kala on vuokkokala (Amphiprion ocellaris)? Saatanpa hommata sellaisen. Vuokkokala elää mielellään symbioosissa (mm. nukkuu siellä) Heteractis magnifica ja Stichodactyla gigantea vuokkojen kanssa, eli juuri kuten elokuvassakin! Kuitenkin vielä syvällisempää on se, että vuokkokala voi tarvittaessa vaihtaa sukupuolta. Siinäpä melkoinen kala.