2,5 vuotta perustamisesta

Nyt on kulunut 2,5 vuotta akvaarion perustamisesta ja viimeisimmästä blogauksestakin on 1,5 vuotta, joten on ehkä aika antaa hiukan tilannekatsausta.

Merivesiakvaario ns. käy ja kukkuu, mutta toki pientä vaihtuvuutta on ollut. Aikaisemmat vuokkokalat menehtyivät (kerroin mm. tässä blogauksessa niistä).

Olen tässä matkan varrella hommannut uuden vuokkokalapariskunnan ja niistäkin toinen menehtyi, mutta toinen on nyt uiskennellut jo reilusti yli vuoden akvaariossa ja vaikuttaa hyvinkin virkeältä.

Tässä on tuore puhelimella otettu kuva tältä päivältä. Oikeassa alareunassa Stenopus hispidus -rapu, joka vielä tänäkin päivänä yrittää lähes päivittäin saalistaa vuokkokalaa hyppäämällä sakset ojossa sen kimppuun. Ainakaan vielä saalistus ei ole onnistunut. Kuvan keskellä uiskentelee tämä vuokkokala.

Hommasin akvaarioon myös viime viikolla viiriraputokon (Stonogobiops nematodes), jonka kaveriksi on tulossa myöhemmin myös pistoolirapu. Nehän elävät yleensä symbioosissa jossain kolossa ja ovat aika mielenkiintoinen pariskunta.

Vuokkokalalla ei ole ollut lainkaan omaa vuokkoa, jossa ne yleensä tykkäävät lymyillä. Ostin eilen Euphyllia glabrescens LPS (Large Polyp Stone) -korallin ja Rhodactis sp. "hairy green" -vuokkokorallin. Euphyllia on kuvassa oikealla kiven päällä ja Rhodactis on keskellä ison vihreän "puskan" vasemmalla puolella kivessä kiinni. Nämä molemmat ovat potentiaalisia vuokkokalan hyväksymiä vuokkoja, vaikka toinen näistä ei varsinaisesti vuokko olekaan.

Kirjoitin alkuvaiheen blogissa myös muutamista levänsyöjistä ja niistä jäljellä ei ole enää kovin montaa, mutta esim. turbokotilot eivät välttämättä ole muutenkaan kovin pitkäikäisiä. Ostin kuitenkin eilen näiden korallien oston yhteydessä taas yhden turbokotelon, joka auttaa syömällä levää. Lisäksi mukana porskuttaa vieläkin punainen erakkorapu (Clibanarius rutilus).

Muutama koralli on myös kuihtunut matkan varrella, mutta se saattaa johtua siitä, että korallia tungettiin alussa aika vauhdilla akvaarioon, vaikka kypsytyskin oli vielä vähän vaiheessa.

Streampumppujen säätöyksikkö eli Tunze Multicontroller 7096

Yksi laite on tullut hommattua myös tässä välissä, eli Tunzen Multicontroller ja säädettävät streampumput. Toki aikoinaan kirjoitin stream- eli virtauspumppujen postauksessa, että nämä ovat juuri niitä laitteita, joihin sitä rahaa saa menemään. Ehkä se oli kuitenkin kohtuullinen ostos yli vuoden tauon jälkeen mistään edellisestä ostoksesta.

Kirjoitan tästä tarkemmin seuraavassa blogauksessa...

Turbokotilo (Turbo fluctuosa)

Edellisessä blogauksessa kerroin muutamasta uudesta hankinnasta. Edellisellä kerralla turbokotilo pysyi visusti piilossa, mutta tänään se seikkaili pitkin kiviä ja täysin näkyvillä.

Turbo fluctuosa kiipeilemässä

Jonkin aikaa seurailin turbokotilon seikkailua ja kyllähän se melko tahmaista menoa on. Vauhti on hidas, mutta määrätietoinen.

Turbokotilon pitäisi olla melko tehokas talkkari, mutta en ole vielä nähnyt sitä ihan tositoimissa esim. hiukan levääntyneen takalasin kanssa. Eiköhän sen aika vielä koita, jolloin turbo pääsee tositestiin.

Mikäli sushikekkereistä jää ylimääräistä noria (tummaa kuivattua levää, jota käytetään sushin tekemisessä), voi lopun norin syöttää turbokotilolle. Se kun kuulemma syö myös kuivattua levää. Tekemistä kuitenkin riittänee tarpeeksi myös akvaarion oikeassa levässä.

Kuten varmasti moni tietää, on foorumit täynnä eriäviä mielipiteitä. Luin turbokotilosta ja törmäsin sellaisiin tietoihin/väitteisiin, että toisinaan turbokotilot eivät ole meinanneet selviytyä kovin helposti akvaariossa, etenkin jos se joutuu hiekalle. Tästä kuitenkin oli myös paljon mielipiteitä, että terve turbokotilo ottaa vaikka hiekkakylvyn ja pieni tepastelu hiekassa ei haittaa mitään. Ota nyt tästä sitten selvää, mutta katsotaan miten tämän yksilön kanssa käy.

Oli myös niinkin traaginen tapahtuma kerran käynyt, että turbo oli kiivennyt imeskelemään korallin haituvia ja korallihan oli tästä kiivastunut ja polttanut turboa lonkeroillaan (tiedän, kuulostaa todella erikoiselta), jonka jälkeen turbo oli tipahtanut hiekalle ja delassut sen jälkeen. Toivon, että oma yksilöni välttyy tällaisilta tragikoomisilta tapahtumilta ja pysyttelee vain levän kimpussa.

Videolla on 10-kertaisella nopeudella turbokotilon seikkailua kivillä

Yllä on video, josta voi katsoa turbokotilon seikkailua elävällä kivellä. Sen verran verkkaista meno kuitenkin on, että videota piti nopeuttaa kymmenkertaiseksi.

Vähän teknistä höpötystä

Alkupään teknisemmissä blogauksissa kerroin LED-valaisimesta ja siitä, kuinka kätevästi se simuloi auringon nousun sekä laskun. Valohan on yöajan kuuvalona, eli sininen kanava on 1 % teholla vastaten kutakuinkin kuuta. Päiväsaikaan valoteho kasvaa ja on keskipäivällä muutaman tunnin tehokkaimmillaan sekä alkaa sen jälkeen laskemaan tasaisesti (eli valoteho pienenee). Jos katsot tarkasti videon alkua ja vertaat loppuun, niin tuolla 20 minuutin pätkälläkin pystyy näkemään kuinka iltaa kohden valoteho laskee. Video on kuvattu n. klo 20:00-20:20 eli valotehoa ei ole enää kuin 30 % luokkaa. Videon aikana valoteho laskee muutaman prosentin. Klo 23:00 valoteho on minimissä ja jäljellä on vain kuuvalo.

Levää ja levänsyöjiä

Nyt on kulunut kolmisen viikkoa hiljaiseloa blogin kanssa. Tämä ihan siitä syystä, että ihan hirveästi ei ole akvaariossa mitään tapahtunut. En ole halunnut hätäillä korallien kanssa, vaikka vesiarvot ovatkin olleet koko ajan hyvällä tasolla. Ainoat tapahtumat ovat olleet 10 litran vedenvaihdot viikottain sekä korallien ruokkiminen. Niistä blogaaminen on yhtä jännittävää kuin se, että söin aamupalaa tänään.

Viikko takaperin huomasin, että akvaarioon alkaa ilmestyä levää. Se ei kuitenkaan ole välttämättä huono merkki, vaan se tarkoittaa, että akvaario kypsyy. Tässä vaiheessa on kuitenkin hyvä tarttua toimeen ja miettiä levänsyöjiä...

Levänsyöjillä levä kuriin

Tässä vaiheessa akvaariota ei kannata alkaa kuormittamaan liikaa koralleilla tai kaloilla, vaan ensin on hyvä miettiä "talkkarit" altaaseen.

Hommasin itse tässä vaiheessa katkaravun, pari erakkorapua ja turbokotilon. Jokaisella on oma työtehtävänsä akvaarion puhtaanapidossa.

Katkarapu (Lysmata wurdemanni)

Tämä pieni ja vikkeläjalkainen katkarapu syö aiptasiaa eli lasiruusua, joka ei ole toivottu akvaarioon. Tietääkseni tämä katkarapu ei kuitenkaan syö muuta levää, eli varsinainen talkkarihyöty tulee vasta silloin, jos akvaarioon ilmestyisi aiptasiaa. Lasiruusu leviää holtittomasti ja ne polttavat lonkeroillaan selkärangattomia. Syy lienee siis selkeä, että miksi sitä ei haluta akvaarioon.

En ole saanut vielä mitenkään erityisen hyviä kuvia tästä kaverista, koska se lymyilee pääosin omassa kolossaan, jonka se otti heti omakseen akvaarioon päästyään. Pieniä seikkailuja tämä katkarapu on tehnyt, mutta poistuu kolosta lähinnä ruokaillessaan.

Katkarapu lymyilee kolossaan

Katkarapu kävi seikkailemassa (kuva hiukan epätarkka)

Dupla Rin Mar raeruoka

Katkarapu ruokailee

Kuvat ja videot eivät ole parhaasta päästä, koska katkarapu on melko vikkelä otus, jonka takia kuvaaminen on hankalaa.

Tällä hetkellä katkarapu on ainoa akvaarion elävä, joka syö erikseen syötettävää kiinteää ruokaa (koralleille syötetään nestemäistä koralliruokaa). Ruoaksi valikoitu Dupla Rin Mar, joka on vitaminoitua raemaista ruokaa. Se sisältää mm. kalaa, viljaa, öljyä, rasvaa ja kivennäisaineita. Kyseisessä purkissa on kätevä annostelu, eli alhaalla olevaa nappia painamalla saa kätevästi sopivan määrän ruokaa. Itse olen kuitenkin annostellut ruoan vielä käteen, jotta ruokaa ei menisi liikaa akvaarioon. Syöjiä on kuitenkin vasta tämä yksi katkarapu. Sama ruoka soveltuu myöhemmin hommattaville kaloille, ellen sitten hanki erityisen ronkeleita kaloja, jotka eivät teollista ruokaa suostu syömään.

Erakkoravut (Clibanarius rutilus ja Clibanarius tricolor)

Levätalkkareiksi tuli kaksi erakkorapua. Toinen on punainen (rutilus) ja toinen on sininen (tricolor). Nämä ne vasta ovat veikeitä otuksia, nimittäin niillä ei ole lainkaan omaa suojakuorta, vaan suojakuorena toimii esim. kuolleen kotilon vanha kuori tai muu vastaava. Onhan näitä luonnossakin joskus nähty, että erakkorapu on löytänyt omaksi kuorekseen pullonkorkin.

Punainen erakkorapu kiven päällä syömässä levää

Sininen erakkorapu (vasemmalla) arvioi tyhjien kuorien soveltuvuutta uudeksi vaatetukseksi. Itse asiassa samana päivänä tämä rapu olikin jo vaihtanut kuorekseen uuden tyhjän valkoisen kotilon. Näille on hyvä varata oma "vaatekaappi", jossa on isompia kuoria odottamassa. Aika ajoin ne käyvät pyörittelemässä näitä isompia kuoria ja kasvaessaan vaihtavat vaatetusta näihin.

Näistä etenkin punainen vaikuttaa melko atleettiselta kiipeilijältä, koska sen löytää välillä mitä kummallisimmista paikoista kalliokiipeilemästä. Näin sen tosin kerran myös tilanteessa, jossa se tippui selälleen korkeimmalta kiveltä joka akvaariosta löytyy. Kuvittelin ravun saaneen sydänkohtauksen, koska se ei hievahtanutkaan pariin minuuttiin vaan makasi hiekalla selällään. Kyllä se siitä virkosi kuitenkin ja punnersi itsensä taas liikkeelle. Vaihtokuori on siitä kätevä, että jos tarpeeksi tukala tilanne tulee tai kuori jää johonkin jumiin, voi rapu jättää kuoren siihen paikkaan ja hakea uuden.

Turbokotilo (Turbo fluctuosa)

Tämä kotilo on halkaisijaltaan 2-3 cm kokoinen möllykkä ja voi kasvaa siitä vielä jonkin verran lisääkin. Kotilo on tehokas levänsyöjä, jonka pitäisi pystyä puhdistamaan akvaariolasit yksinäänkin melko hyvin tämän kokoisessa akvaariossa (54 litrainen). Tästä minulla ei ole vielä hyvää kuvaa, koska se taitaa olla vielä hiukan shokissa siirrosta. Kotilo ei ole liikahtanut paljoakaan vaan pysyttelee yhden kiven takana ja järsii siitä levää. Tämän pitäisi kuitenkin puhdistaa helposti esim. koko takalasi yhden yön aikana, mutta se jää nähtäväksi.

Selkärangattomien akklimaatio eli totuttaminen uuteen veteen

Kun akvaarioon hommataan uusi kala tai selkärangaton, ei sitä suinkaan tule nakata suorilta käsin akvaarioon. Siinä tulee melkoinen shokki ja pahimmassa tapauksessa uusi asukas heittää lusikan nurkkaan shokin takia.

Kuljetuspussissa oleva vesi on yleensä hyvin erilaista kuin akvaariossa oleva vesi. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö molempien vesien vesiarvot voisi olla hyviä. Vaikuttavia tekijöitä ovat lämpötila, suolapitoisuus, pH-arvo ja valo.

Merivesimanuaalissa kerrotaan, että koralleille ja kaloille riittää tunnin totutus ja esim. kotiloille ja simpukoille totutusaika on hyvä olla neljä tuntia.

Itse tein totutuksen niin, että siirsin kaikki uudet otukset samaan kippoon ja jätin kuljetusvettä vain muutaman desin. Lisäsin vartin välein ruokalusikallisen akvaarion vettä kippoon ja tein tätä kolmisen tuntia. Sen jälkeen siirsin tyylikkäästi ruokalusikalla nämä selkärangattomat akvaarioon ja koitin välttää sitä, että kuljetusvettä (johon on sekoitettu akvaariovettä) ei turhaan menisi akvaarioon. Katkarapu oli ainoa, joka ei arvostanut ruokalusikalla siirtoa, vaan pomppasi jo ilmasta suoraan akvaarioon. Ei ehkä ihan paras siirtotapa, mutta oppia ikä kaikki.

Vaikka ylempänä mainitussa manuaalissa kerrotaan, että kotiloille akklimaatioaika olisi neljä tuntia, on tämä vähän yksilökohtaista. Akvaarioliikkeessä kerrottiin, että turbokotilon voi kyllä laittaa surutta suoraan akvaarioon ilman mitään akklimaatiota. Samalla vaivalla kuitenkin tein akklimaation kaikille, koska ne olivat samassa purkissa.