Perustan yksinkertaisen 54 litraisen merivesiakvaarion. Blogin tarkoitus on käydä vaiheittain läpi perustaminen sekä siihen tarvittava tekniikka ja niiden käyttötarkoitus. Projekti on ensimmäinen minulle, joten virheitäkin perustamisessa saattaa tulla. Perustaminen etenee blogausten tulojärjestyksessä.
Merivesiakvaarion sopiva lämpötila on 24-27 °C. Koska asuinhuoneiston lämpötila on usein n. 22 °C, joutuu akvaariota lämmittämään. Valot lämmittävät akvaariota jonkin verran, mutta yöllä lämpötila pääsee helposti laskemaan. Tällöin usein lämmitin kytkeytyykin vasta päälle.
Eräänä nyrkkisääntönä pidetään, että lämmittimen teho tulisi olla n. 1,25 W/litra, jolloin 200 litraisessa akvaariossa tulisi olla 250W lämmitin.
Itselläni on käytössä Juwel 50W lämmitin, mutta parempi vaihtoehto olisi olla kaksi 25W lämmitintä. Tämä siitä syystä, että jos toinen hajoaa, niin toinen saa pidettyä lämpötilaa suhteellisen hyvin kohdillaan. Lämmittimen termostaatti on hyvä asettaa 25 °C kohdille.
Akvaarion lämpötilaa kannattaa seurata myös lämpömittarilla. Tähän soveltuu erinomaisesti lämpömittari, joka näyttää minimi- ja maksimilämpötilat. Tällöin päästään helposti seuraamaan lämpötilan vaihtelua. Kaikkien lämpömittarien anturit eivät sovellu meriveteen. Yksi keino on laittaa anturi pieneen muovipussiin, jolloin vesi ei pääse suoraan kosketukseen anturin kanssa.
Vasemmalla on pinnantasaajan tunnistin ja sen vieressä lämmitin. Lämmittimen ylhäällä on säätövipu, josta termostaatille voidaan säätää sopiva lämpötila. Kuvassa näkyy myös veden alla yksi virtauspumppu
Tänään oli aika piilottaa tekniikka, kuten olin suunnitellut. Kun suodatin saapui, en hätäisenä kaverina tietenkään malttanut alkaa virittelemään sitä tekniikkatilaan juuri silloin. Tämä oli luonnollisesti se työläämpi vaihtoehto.
Tekniikkatilan askartelua
Pienen jalustan kaappitila oli laskettu juuri sopivaksi suodattimelle, korvausvesisäiliölle ja sähköille. Jalustan takaseinä on materiaaliltaan ohutta lastulevyä, joten työkaluiksi riitti akkuporakone ja rautasaha (melko huono yhdistelmä tosin). Pienen jumppaamisen jälkeen sain tehtyä vasempaan reunaan ylös suodattimelle ja korvausvesisäiliölle sopivan reiän. Sama homma oikealle alhaalle sähköjä varten.
Tässä vaiheessa lyhensin myös Eheimin letkut sopivalle pituudelle. Kuvasta varmasti voi todeta, että niitä ei oltu lyhennetty vielä ennen tätä operaatiota.
Se mikä tästä teki mielenkiintoista oli se, että siirrettäessä jalustaa irti seinästä, sain mukavasti suolavettä niskaani. Ei kovin fiksua, mutta tällä tavoin sain helpommin letkut viriteltyä tekniikkatilaan. Tämä ei tietenkään olisi onnistunut isommalla akvaariolla, koska painoa olisi ollut liikaa. En varsinaisesti tilannut suolasadetta päälleni, mutta riskillä miehellä on liian kovat otteet. Vaikka vesirajasta on pari senttiä matkaa akvaarion yläreunaan, ei se tietenkään riittänyt...
Tekniikka siirretty jalustan sisälle
Lopputulos on miellyttävän yksinkertainen. Tilaakin jäi vähän ja nyt tekniikka on mukavasti piilossa. Oma akvaarionihan on hyvin low-tech, koska normaalisti tekniikkatilassa on ala-allas ja paljon muuta tekniikkaa.
Vedin alunperin akvaariolleni 6-paikkaisen jatkojohdon. Oletin sen riittävän, mutta se on jo kokonaan käytössä. Sähköä on käytössä seuraavilla laitteilla:
Yleiskuva työhuoneesta, jossa akvaario sijaitsee 27.4.2014 klo 23:00
LED-valo tekee oman haastavuutensa akvaarion valokuvaamiseen. Sininen korostuu melko reippaasti, vaikka toki LED-valot antavatkin melko kylmää värisävyä. Tuosta sinertävyydestä voi ottaa kuitenkin puolet pois, jolloin ollaan lähempänä livenäkymää.
Bongasin ensimmäisen elävän, joka näyttää joltain madolta.
Ensimmäinen elävä, jonkinlainen mato. Oletettu mato on kuvassa valkoinen pötkylä
Kuvattu: Canon 5D Mark III + Sigma 105mm F2.8 EX DG OS HSM Macro F8.0, ISO 640, 1/50
Yleiskuvaa akvaariosta (video)
Nyt ei kuitenkaan kannata innostua koon puolesta, nimittäin kuva on otettu makro-objektiivilla. Todellisuudessa tulitikun pää peittäisi koko madon kuvasta, eli niin pienestä otuksesta on kyse.
Kiisteltiin puolison kanssa ensin, että onko se roska vai elävä. Jotain mato kuitenkin näytti syövän tai näykkivän ja näytti ottavan suuhunsa jonkin kiven/kiteen ja teki sillä jotain. Voi myös olla, että akvaariossa asustaa taitavia roskia. Tässä vaiheessa ei vielä tietoa mikä öttiäinen on kyseessä, mutta eiköhän tämä selviä jossain vaiheessa.
Kuvittele kivi, jolla on kädet ja jalat, ja se loikkii pitkin merenpohjaa. Jotain tällaista tuosta nimestä pahimmassa tapauksessa saattaisikin ajatella.
Kun itse ensimmäisen kerran kuulin elävästä kivestä, en oikein tiennyt mitä ajatella. Jotenkin siinä ei vain ole mitään järkeä.
Kysehän on siis kuolleesta korallista, joka on kivettynyt. Se miten siitä saadaan elävää, johtuu kuolleen korallin huokoisuudesta. Se on siis loistava elinympäristö pieneliöille ja erilaisille organismeille. Näin kuollut herätettiin henkiin ja termi alkaa avautumaan.
Elävässä kivessä saattaa siis asustella korallinalkuja, erilaisia bakteereita, rapuja, leviä, kotiloita, matoja ja sieniä. Käytännössä siis mikä tahansa eliö, joka elää oikealla riutalla (esim. Karibianmerellä), voi tulla elävän kiven mukana akvaarioon.
Mukana tulee paljon hyödyllistä eliöstöä, jotka auttavat mm. levän poistamisessa. Osa eliöstöstä on niin pientä, että niitä ei voi edes ihmissilmällä huomata - huomaisit kuitenkin jos eliöstöä ei olisi.
Elävä kivi aseteltu 26.4.2014 (video)
Elävä kivi aseteltu 26.4.2014
Elävä kivi aseteltu 26.4.2014
Vihdoinkin tänään, kun hiekkamyrsky on ohi ja vesi on kirkastunut, olen saanut aseteltua kivet paremmin paikoilleen. Edellisessä blogauksessahan purkki näytti enemmän maitopurkilta kuin vesipurkilta.
Elävän kiven asettelu on makukysymys, mutta päädyin itse tällaiseen asetteluun. Usein kivistä muodostetaan epäluonnollinen tasainen "seinä" tai ties minkälainen kyhäelmä, mutta itse pidän enemmän vähän epäsymmetrisestä asettelusta.
Kiviä aseteltaessa tulee huomioida, että ne tulevat oikein päin. Vaalea on pohja ja violetti on ollut aurinkoa tai keinovaloa kohden. Violetti väri kiven päällä on kalkkilevää.
Uhkapeliä elävällä kivellä
Tämä on ainakin omasta mielestäni se mielenkiintoinen osuus. Kun ostat akvaariokauppiaalta elävää kiveä, niin se on oikeasti vaivalla tuotu esim. sieltä Indonesian rannikolta oikein säilöttynä akvaariokauppiaallesi asti. Siinä myös syy, miksi kivi maksaa n. 25 €/kg.
Laitat akvaarioosi palan Indonesiaa. Sen jälkeen alkaa odottelu. Mitä sieltä ryömiikään esiin?
Huokosiin pesiytyneet eliöt heräilevät ja alkavat kasvaa uudelleen sekä lisääntyä. Elävän kiven mukana saattaa tulla myös kivikorallia, joka muutoin jälkeenpäin akvaarioliikkeestä ostettuna maksaa reilusti. Jokin tietty kivikoralli saattaa maksaa helposti sata euroa. Hyödyllisten ja mielenkiintoisten eliöiden lisäksi mukana saattaa toisinaan tulla myös haitallisia leviä tai petorapuja. Eräs tällainen ikävä kaveri, joka syö koralleja ja pieniä kaloja, on mantisrapu (Squilla empusa). Nirri pois, jos vain saa kiinni.
Se mikä tässä on mielestäni vielä mielenkiintoisempaa, niin elävästä kivestä saattaa ryömiä helposti vielä puolenkin vuoden jälkeen vaikka rapu, jota et ole nähnytkään ennen. Monet eliöt kaipaavat suojaa, joten ne lymyilevät koloissa ja luolissa. Voikin olla, että et näe puoleen vuoteen juuri tapaamaasi rapua, jos se on ujo yksilö.
Osa lajeista liikkuu vain öisin, joten itsekin tulen varmasti viettämään aikaa keskellä yötä taskulampun kanssa akvaariota tiiraillen.
Elävä kivi suodattimena
Elävä kivi toimii huokoisuutensa ja levää syövän eliöstön takia biologisena suodattimena. Usein merivesiakvaariossa käytetään vain elävää kiveä sekä vaahdotinta suodattimina. Itselläni ei siis ole vaahdotinta, vaan suodatusta hoitaa Eheimin ulkosuodatin sekä elävä kivi.
Elävän kiven mukana tulee toki paljon myös kuollutta eliöstöä ja se voi luoda alussa akvaariolle epätasapainoa ja ammoniakkipiikkiä. Tästä syystä kaupasta ostettavaa eliöstöä (kalat ja selkärangattomat) ei vielä kuulu akvaarioon laittaa, vaan akvaarion pitää ensin saavuttaa biologinen tasapaino. Nitraattia, nitriittiä tai ammoniakkia ei kuulu löytyä tasapainoisesta akvaariosta.
Osa elävästä kivestä voi olla viljeltyä, eli se tulee lähempää. Hyvänä puolena viljellyssä kivessä on se, että se ei kuormita akvaariota niin paljoa, jolloin käynnistäminen on helpompaa. Huono puoli on se, että sieltä ei ilmesty niin mielenkiintoista ja yllättävää eliöstöä. Omaan akvaarioon otin osan viljeltyä kiveä ja osan oikeaa kiveä.
Tulevissa blogauksissa käydään läpi akvaarion eri vaiheita ennen kuin saavutetaan hyvin stabiloitunut allas. Lisäksi käydään läpi erilaisia koralleja ja kaloja.
Kauan odotettu (pari viikkoa, mutta odottavan aika on pitkä) Eheimin eXperience 150 on saapunut ja se on saatu kytkettyä akvaarioon. Samalla sain vihdoinkin elävät kivet mukaani ja ne on myös aseteltu akvaarioon.
Purkki on tosin vielä kuin hiekkamyrskyn jäljiltä, joten juurikaan sen tarkempaa asettelua kiville ei vielä tehty.
Elävä kivi on juuri laitettu akvaarioon
Ulkosuodattimeksi valitsin Eheimin, joka on yksi tunnetuimpia suodatinvalmistajia. Asentaminen oli helppoa, tosin kun kerran murjot suodattimen letkun liittimeen kiinni, niin oma hommansa onkin, jos haluat sen jostain syystä ottaa irti. Itselläni kävi näin ja on muuten melko tiukkaa tekoa!
Suodattimen "räjäytyskuva"
Suodattimen mukana tulee kaikki tarpeellinen, paitsi suodattimen käyttöönottoa varten tulevaa lappoa ei tule. Ohjeissa ehdotettiinkin, että osta tähän osa nro xxx, jolloin homma helpottuu. Hienovaraista lisämyyntiä, sanoisin. Tätä ei kuitenkaan tarvitse, vaan suodattimen voi täyttää ottamalla imuletkusta suuttimen irti ja kaatamalla letkun sisään vettä esim. suppilon avulla.
Mukana tulee Eheimin oma suodatusmassa, eli valkoisia pikkukiviä. Minulle kuitenkin suositeltiin lisäksi Aqualight FilterMix suodatusmassaa, joka lisätään Eheimin suodatusmassan lisäksi. Tuossa suodatusmassassa on zeoliittia, fosfaatinpoistajaa ja aktiivihiiltä. Tämä lisämassa on kätevä laittaa omaan suodatuspussiin (minulla on suodatuspusseja, mutta unohdin laittaa ne sinne...), jotta tämän lisäsuodatusmassan voi helposti vaihtaa kun akvaarion fosfaattipitoisuus alkaa nousta.
Kirjoitan seuraavassa blogauksessa elävästä kivestä.
Nyt päästiin tärkeään aiheeseen, nimittäin valoon.
Valaistuksen voi tehdä mm. loisteputkilla, monimetallivaloilla tai LED-valoilla. Nyt eletään 2010-lukua, joten valitsin itse LED-valaisimen. Ledit ovat kehittyneet valtavasti, joten ne soveltuvat myös tällaiseen vaativaan valaistukseen erinomaisesti. Niillä on pitkä käyttöikä ja ne kuluttavat huomattavasti vähemmän sähköä, kuin esimerkiksi monimetallivalaisimet.
Merivesiakvaarion valaisimiksi ei käy kuitenkaan makeanveden valaisimet, koska värilämpötila pitää olla kylmempi. Värilämpötila ilmoitetaan kelvineinä ja mitä korkeampi värilämpötila on, sitä kylmempää (sinisempää) se on sävyltään.
Auringonvalo on n. 5800 kelviniä, mutta oikeiden riuttojen syvimmissä alueissa väirlämpötila voi olla jopa 20 000 kelviniä. Merivesiakvaarioon valitaan siis 10 000 - 20 000 kelvinin valaisin. Mitä suuremmaksi luku kasvaa, sitä sinisempää valo on. Se on ihan mielipidekysymys, että kuinka sinisestä tykkää.
LED-valaisin
Minulle tuli Maxspect 120W 16000K valaisin, mutta samasta valaisimesta löytyy myös 10 000 kelvinin versio (vähemmän sinertävämpi valo). Valaisimesta löytyy kaksi eri kanavaa (A ja B), joista toisessa on sinisemmät ledit. Testasin 50 %/50 % tehoilla valaisinta ja omaan silmään se näytti alkuun melko sinertävältä. Sinistä tasoa voi kuitenkin laskea, joten todellisuudessa ollaankin paljon lähempänä jo 10 000 kelviniä, jos näin halutaan. Omaan silmään sopivan värilämpötilan näkee myöhemmin, kun vesi on kirkasta ja kivet paikoillaan. Värilämpötilalla on toki vaikutusta myös korallien kasvuun, eli mikäli valo on kovin sinertävää, stimuloi se koralleja kasvamaan enemmän sinisen suuntaisia värivivahteita.
Tehoa valaisimessa ainakin riittää ja tulen pitämään sitä alkuun todennäköisesti 50 % tehoilla.
Valaisimessa on sisäänrakennettu kontrolleri ja sillä on todella helppo simuloida auringonnousu ja -lasku. Valot eivät siis pärähdä päälle täysille tehoille heti aamusta, kuten esim. loisteputkien kanssa käy. Tämä on sekä ihmiselle että akvaarion asukeille (todennäköisesti) mukavampi tapa herätä. Lisäksi viimeiseen ohjelmoitavaan aikapisteeseen voi jättää sinistä värisävyä 1 % teholla, jolloin ei tarvita erillistä kuuvalaistusta! On muutenkin ihan mukavaa, että valoteho hiipuu iltaa kohden hiljalleen.
6-aikapisteen valotehon säätö
Valaisin on tyylikäs, monipuolinen ja tehokas. Suosittelen!
Kohta edetään... ja mikä ihmeen elävä kivi?
Ehkä vähän kuivahko tekniikkaosio on hiljalleen käyty läpi ja nyt jään odottelemaan Eheimin ulkosuodatinta, jonka jälkeen laitetaan akvaario käyntiin tosissaan! Kirjoitan pian myös elävästä kivestä.
Tässä on kuva meidän 540 litraisesta makeanveden akvaariosta, johon tuli juuri myös Maxspectin valaisin. Siinä tosin tehoa on 300W ja kelvineitä 8000. Rakensin juuri CO2-järjestelmän tuohon akvaarioon, joten kohta pitäisi kasvien kasvaa! Se onkin sitten oma tarinansa...
Kun olet tehnyt suolavettä, tulee myös suolapitoisuutta tarkkailla. Oikea arvo on 35 PSU.
Tähän käytetään refraktometriä, joka näyttää tältä:
refraktometri
Käyttö on yksinkertaista. Ota pipetillä akvaariosta vähän suolavettä ja laita se refraktometrin siniselle alustalle ja "litistä" vesi tasaiseksi liikuteltavalla levyllä. Toisesta päästä katsotaan valoa vasten ja suolatason pitäisi näkyä sinisenä. Mikäli et näe mitään, on syytä käydä optikolla tai vaihtoehtoisesti kaivaa kotelon mukana tullut ruuvimeisseli, jolla voit kalibroida putkea. Jos vieläkään ei näy mitään, on vika todennäköisesti käyttäjässä eli kyse saattaa olla IT-maailmasta tunnetusta ns. ID 100 TTI -ongelmasta, joka on yllättävän yleinen ongelma.
Odotan vielä Eheimin suodatinta saapuvaksi, mutta en malttanut olla laittamatta hommaa eteenpäin. Lisäsin akvaarioon 30 litraa suolavettä ja kaadoin korallihiekan (CaribSea Ocean Direct Oiginal Grade 9,1 kg) "varovaisesti" sekaan. Käytössä on LED-valaisimen lisäksi streamit eli virtauspumput. Vettä on melko vähän, hiekkaa paljon ja suodatinkin puuttuu, joten purkki näyttää tällä hetkellä enemmän siltä että sinne olisi kaadettu litra maitoa (ehkä puoliso teki hyvän käytännönpilan). Tuolla ei näkisi merihevonenkaan eteenpäin!
Milloin käyntiin?
Monessa vanhemmassa merivesioppaassa kerrotaan, että akvaarion "käynnistyminen" kestää todella kauan, eli puhutaan helposti puolesta vuodesta, ennen kuin akvaarioon voi pistää ollenkaan kaloja tai selkärangattomia. Tämä johtuu siitä, että perinteisesti akvaario käy läpi useamman vaiheen (ammoniakki-, nitriitti- ja nitraattivaihe). Kun akvaarioon laitetaan korallihiekka sekä elävää kiveä (kerron elävästä kivestä myöhemmissä blogauksissa), niin elävän kiven sisässä olevat kuolleet organismit mädäntyvät ja aiheuttavat kovia ammoniakki- ja nitriittipiikkejä akvaarioon. Nitraatit ja nitriitit pitäisi saada lähes nollaan ennen kuin mitään kaloja voidaan lisätä tai kalat kyllä muutoin heittää ruotonsa narikkaan.
Onneksi hätähousuille on tätä nykyä annettu helpotusta, nimittäin akvaarion käynnistämistä nopeuttamassa ovat esim. hajottajabakteereita sisältävä korallihiekka sekä erilaiset akvaarion kypsytysaineet (esim. Prodibio Start up). Tämä paketti sisältää bakteeritiivistettä ja kasviuutetta, joiden avulla nopeutetaan kypsymisvaihetta. Korallihiekassa tulee mukana miljoonia hajottajabakteereita sekä vedenparannusainetta.
Kun puhutaan käynnistämisestä, niin se tarkoittaa akvaarion käynnistämistä eri vaiheiden kautta ns. kypsään tilaan. Kun käytetään em. lisämömmöjä, niin kypsymisvaihe voidaan saavuttaa kuukaudessa, jonka jälkeen voidaan siis alkaa lisäämään kauan kaivattuja koralleja ja kaloja. No, näin ainakin väitetään, sehän nähdään pian. "Vanhan" opin mukaan biologinen tasapaino alkaa löytymään kolmen kuukauden kypsyttelyn jälkeen, mutta johan sellaisessa odottelussa tulee itsekin kypsäksi koko projektiin!
Kaikkein vaativimmat eliöt, kuten simpukat, vaativat täysin kypsyneen ja tasapainoisen akvaarion. Kyllä sen simpukan täytyy olla melko ihmeellinen, että sen purkkiin saapumista jaksaa vuoden odottaa.
Tiesitkös, että Nemosta tuttu kala on vuokkokala (Amphiprion ocellaris)? Saatanpa hommata sellaisen. Vuokkokala elää mielellään symbioosissa (mm. nukkuu siellä) Heteractis magnifica ja Stichodactyla gigantea vuokkojen kanssa, eli juuri kuten elokuvassakin! Kuitenkin vielä syvällisempää on se, että vuokkokala voi tarvittaessa vaihtaa sukupuolta. Siinäpä melkoinen kala.
Koska kyse on merivesiakvaariosta, niin suolavesi on hyvin oleellinen osa sitä - yllättäen!
Suolapitoisuus pitäisi olla 35 PSU (practical salinity unit, eli suolapitoisuus promilleina).
Suolaksi ei kelpaa kaupasta löytyvä merisuola tai mikään muukaan suola, vaan suolaksi tulee ehdottomasti ostaa erikoisliikkeestä sopivaa merivesiakvaariosuolaa. Minä ostin Dupla Marin Premium Reef Salt 10 kg ämpärin, josta riittää suolaa n. 300 litraan vettä, eli minulle melko pitkään riittoisa.
Suosittelen lataamaan Aqua Calculator ohjelman, jolla on helppo laskea tarvittava suola (perustamisessa tai jatkossa vedenvaihdossa). Ohjelmaan määritetään ostetun suolan Ca, Alk, Mg ja suolapitoisuus, jonka jälkeen se osaa tarkasti laskea suolat oikein. Lisäksi ohjelmassa voi pitää päiväkirjaa akvaarion eri arvoista.
Ostamani Dupla-suolan arvot olivat seuraavat
Ca 380 mg/l
Alk 8,0 dH
Mg 1280 mg/l
Suolapitoisuus 0,970 (35,9g suolaa jokaista litraa kohden)
Koska akvaario on vasta perustamisvaiheessa, laskin tarvittavan suolamäärän 50 litralle (virtauksen takia ei kannata täyttää ihan täyteen eli 54 litraan). Määritän ohjelmaan 50 litraa lisättävää vettä sekä 35,00 PSU:ta halutuksi suolapitoisuudeksi. Ohjelma laskee, että suolaa pitää lisätä 1789 grammaa 50 litraan vettä. Määrä yllätti minut ja asia piti tarkistaa osaavammalta. Itse kun luulin aikaisemmin, että suolaa laitetaan nyrkillisen verran :)
Jos suolapitoisuus on päässyt laskemaan, on ohjelmalla helppo laskea tarvittava suolanlisäysmäärä. Esim. jos suolapitoisuus olisi päässyt laskemaan 34 PSU:hun ja haluan sen takaisin 35 PSU:hun, määritän nämä arvot ("Adjust concentration only") ja ohjelma kertoo, että suolaa pitää lisätä 55 grammaa.
Suolaa ei koskaan pidä lisätä suoraan akvaarioon, vaan se pitää sekoittaa etukäteen veteen.
Ensimmäiset suolaukset menossa
Tein ohjelman antaman 50 litran arvion 10 litran ämpäreihin eli jaoin suolamäärän viidellä ja lisäsin sen verran suolaa veteen. Suola sekoittuu huoneenlämpöiseen veteen paremmin kuin kylmään, joten veden kannattaa antaa seistä puhdistuksen jälkeen (koska puhdistaessa vesi on kylmää) huoneenlämpöiseksi.
En pidä, kuten ei kovin moni muukaan, päällyslaseja lainkaan akvaariossa. Päällyslasi likaantuu nopeasti, jonka jälkeen se vie valotehoja valaisimelta (hyvä valoteho on tärkeää!). Lisäksi päällyslasit hankaloittaa tekniikan kiinnittämistä.
Akvaariosta haihtuu siis vettä jatkuvasti ja koska kyse on merivesiakvaariosta, niin haituva vesi tarkoittaa suolatasapainon heittelyä, eli käytännössä suolapitoisuus kasvaa kun vettä haihtuu pois. Suolapitoisuus olisi hyvä pitää mahdollisimman tasaisena jatkuvasti.
Yksi vaihtoehto on lisätä RO/DI-puhdistettua vettä käsipelin jatkuvalla tahdilla (melkein päivittäin), mutta onneksi veden lisäämiselle on myös käteviä lisälaitteita.
Itselleni pinnantasausta hoitaa Tunze Osmolator Nano. Laitteessa on mekaaninen pinnantasaustunnistin, eli ns. korkki joka vedenpinnan laskiessa laskee alas, jolloin pinnantasaaja käynnistää korvausvesisäiliössä olevan uppopumpun, joka pumppaa akvaarioon vettä.
Laite pumppaa kuitenkin vain tietyn määritetyn ajan verran maksimissaan vettä, eli ei loputtomasti, jos esimerkiksi pinnantasaustunnistin menisi jumiin tai se ei muuten toimisi. Pinnantasaajasta pystyy valitsemaan halutun ajan (laite pitää avata klipseistä ja siirtää pinniä toiseen kohtaan). Vaihtoehtoja oli 1,8 minuuttia tai 3 minuuttia. Minun akvaarioon tuo pienempi on sopiva. Mikäli laitteen pinnantunnistin ei nouse tässä ajassa veden mukana ylös, pysähtyy pumppu eikä se pumppaa enää sen jälkeen vettä lainkaan, paitsi jos pumpusta otetaan sähköt välissä pois. Tämä on siis varotoimi mahdolliselle rikkoutumiselle. Lisäsuosituksena on, että korvausvesisäiliön vesimäärä ei kuitenkaan olisi suurempi kuin mitä akvaarioon mahtuu.
Laite on helppo asentaa. Ylemmässä kuvassa vasemmalla on pinnantunnistin ja oikealla on korvausvesisäiliöstä tuleva letku. Alemmassa kuvassa on näkymä eri suunnasta.
Tein itselleni 10 litran ämpäristä korvausvesisäiliön, jonne tulee puhdistettua korvausvettä (ei suolata, koska suola ei haihdu akvaariosta!) Kanteen pitää tehdä kaksi reikää, joista valkoinen on sähköjohto ja musta on vesiletku. Johto ja letku menevät kiinni uppopumppuun, joka pumppaa korvausvettä akvaarioon.
Nano-versio sopii maksimissaan 200 litraiselle akvaariolle.
Loppukevennys
Puolisoni sanoi, että kirjoitan blogia liian totisesti ja jäykästi, joten tässä vitsi:
"Ompa kovvoo hommoo, sano savolaiskannibaali, kun jäistä ruotsalaista järsi."
Streampumppu eli virtauspumppu luo virtausta akvaarioon. Virtaus liikuttaa vettä ja kuljettaa koralleille ruokaa sekä puhdistaa niitä.
Itse laitoin kaksi pientä Tunze Turbelle nanostream 6015 virtauspumppua, jotka riittävät pieneen akvaarioon hyvin. Kaksi pientä on parempi kuin yksi iso.
Virtauspumput eivät suodata vettä lainkaan, vaan niiden ainoa tarkoitus on luoda virtauksia. Ne asennetaan helposti magneeteilla (toinen on streamissa kiinni ja toinen akvaarion ulkopuolella).
Virtauspumput eivät kuluta juurikaan sähköä (minulla 3,5 W per pumppu), joten ne eivät myöskään tuota lämpöä akvaarion.
Nämä peruspumput ovat hyvin edullisia (n. 35 €), mutta samalta valmistajalta löytyy isompia ja elektronisesti säädettäviä. Elektroninen säätö voidaan tehdä pumpun mukana tulevalla muuntajalla, jota säädetään 6-portaisesti eri tehokkuudelle.
Hallittu aalto akvaarioon
Kun asiat haluaa viedä vielä pidemmälle, niin elektronisesti säädettävät pumput laitetaan kiinni esim. Tunzen Multricontrolleriin, jolla voidaan ohjelmoida tietokoneella (USB) erilaisia pulssi- ja aaltotoimintoja. Voit siis luoda hallitun aaltoilun akvaarioon (vaatii vähän pelivaraa, eli vedenpinta ei tietenkään voi olla ihan akvaarion yläreunassa tai saattaa tulla ikäviä jälkiseuraamuksia). Lisäksi säätöyksikössä on valotunnistin, joka muuntelee virtauksia eri vuorokausirytmien mukaan. Myös ruokintatoiminnon avulla pumput sammuvat ruokinnan ajaksi. Multicontrollerilla voidaan myös tehdä satunnaisia virtauksia. Nämä ovat juuri niitä hienoja ominaisuuksia, joiden avulla saa ns. mopon keulimaan tässä harrastuksessa. Elektronisesti säädettävät pumput lähtevät 200 eurosta ylöspäin ja kontrollerista saa pulittaa myös melkein pari sataa. Itse en lähtenyt tähän leikkiin mukaan. Aallon tekemiseen vaaditaan vähintään kaksi streamia.
On myös olemassa esim. Profilux- tai Apex-kontrollerit, jotka ovat yleisiä kontrollereita, joiden avulla voidaan säädellä hyvinkin paljon erilaisia akvaariolaitteita (streampumput, valaisimet, tuuletus, lämmitys, ravinteiden lisäys, ruokinta jne.) Näiden kanssa kannattaa alkaa varaamaan niitä lilalappuja (500 €) vähän enemmän...
Yksi tärkein tekijä merivesiakvaariossa on puhdas vesi. Ennen kuin vesi suolataan, tulee se puhdistaa. Suomessa on melko puhdasta vettä, mutta tiettyjä epäpuhtauksia tulee normaalin kraanaveden mukana.
Puhdistetusta vedestä voidaan puhua nimityksellä "RO/DI-vesi", RO (reverse osmosis) eli käänteisosmoosi ja DI (deionization) ioninvaihto. Veden puhdistamiseen riittää myös pelkkä RO-laite, mutta yleensä DI-laite kytketään perään tekemään viimeisen silauksen veden laadulle.
Käänteisosmoosi (RO)
RO-vesi on käänteisosmoosiperiaatteella puhdistettua vettä. Vesi kulkee paineella kalvon läpi ja kalvoon jää suurin osa bakteereista, pienhiukkasista, ruosteista jne.
Minulle tuli Aqualight Picobello 300, jonka nimellistuotto on 300 l/vrk (riippuu veden lämpötilasta ja paineesta). Painetta voi lisätä erillisellä paineenlisääjällä, mutta omaan tarpeeseeni laitteen tuottama puhdas vesi on riittävä, vaikka se vähän hidasta touhua onkin.
Ioninvaihto (DI)
Ioninvaihtoyksikkö on käänteisosmoosiyksikön puhtaan veden ulostuloon liitettävä lisäpuhdistaja. Tämä puhdistaa mm. raskasmetalleja sekä kaikki positiivisesti ja negatiivisesti varautuneet ionit.
Laitteet liitetään yleensä pesukoneliitäntään. Itse tein T-haaroittimen, josta yhteen haaraan tuli oma sulkuventtiili ennen RO-laitetta. Tällöin voin itse avata sulkuventiilistä hanan, jolloin vettä alkaa menemään RO-laitteeseen.
RO/DI-yksikkö asennettuna seinälle
Kovin kaunishan tämä ei ole. Toki tätä ei tarvitse asentaa kiinteästi seinään, mutta itse tein niin.
Kuvan vasemmassa reunassa oleva valkoinen laatikko ei liity tähän vedenpuhdistukseen mitenkään, vaan se on pesukoneelle menevän veden puhdistuslaite eli otsonaattori (voi pestä pyykit 30c asteessa ja ilman pesuainetta).
Vesi tulee siis pesukoneelle ja juuri sitä ennen on kuvanmukainen T-haaroitin, jossa on oma sulkuventtiili. Tästä avaan hanan, jolloin vettä alkaa menemään RO-laitteelle. RO-laite on seinässä kiinni ja DI-laite on RO-laitteessa kiinni.
RO-laitteen punaisestaletkusta tulee likainen vesi (n. neljä kertaa enemmän kuin puhdistettua vettä, eli vettä menee hukkaan. Toki "likaisen" veden voi käyttää esim. kukkien kasteluun).
Sinisestä letkusta tulee puhdistettu vesi, joka menee vielä DI-laitteelle. DI-laitteen alhaalta tulevasta sinisestä letkusta tulee molemien yksiköiden läpi mennyt puhdas vesi. Puhdistettu vesi kannattaa säilöä elintarvikekelpoisiin astioihin/vesikanistereihin. Itselläni on pari 10 litraista vesikanisteria.
Lyhyt video RO/DI-laitteen toiminnasta
Kaikki vesi (myös pienet korvausvesimäärät) kannattaa puhdistaa tämän avulla, jolloin herkille koralleille ei pääty mitään epämiellyttäviä epäpuhtauksia - ronkeleita kun ovat.
Sen olen käsittänyt, että tästä laitteesta ei kannata tinkiä, eli jättää ostamatta. Kyllä ne korallit siellä saattaa voida ihan hyvin pidemmänkin aikaa, mutta kun korvausvettä lisätään usein (koska sitä haihtuu akvaariosta), niin kaikki epäpuhtaudet kerääntyvät hiljalleen akvaarioon.
Tästä löytyy myös pienempi versio, joka tuottaa vähemmän vettä vuorokaudessa. Hintaero on kuitenkin sen verran pieni, jonka takia tätä kokoa suositeltiin minulle. Isoihin akvaarioihin tietenkin tarvitaan paljon isommalla tuottokyvyllä oleva RO-laite. Tämä RO-laite maksoi n. 100 € ja DI-laite n. 50 €.
Usein, etenkin isompiin akvaarioihin, tulee erikseen ala-allas, joka on nimensä mukaisesti akvaarion alla ja yleensä piilotettu tekniikkatilaan. Tämän ideana on kierrättää kaikki vesi ala-altaan kautta, jossa suurin osa tekniikasta on. Ala-allas helpottaa siis suurempien teknisten laitteiden sijoittamista, koska niitä ei tarvitse laittaa pääakvaarioon. Ne kun vievät tilaa ja ovat vielä sen lisäksi yleensä melko rumia laitteita.
Itse lähdin kuitenkin sen verran pienellä laitteistomäärällä liikenteeseen, että en alkanut virittelemään ala-allasta. Ala-altaan lisäksi laitetaan usein myös refugio, joka on joko ala-altaassa tai omana altaanaan. Refugio on suojapaikka pieneliöstölle. Ala-altaaseen voi tulla esim. vaahdotin, kalkkireaktori, kalkkivesireaktori ja pääpumppu. Itse en tässä vaiheessa hommannut näistä mitään, vaikka vaahdotin olisi suotava olla.
Vaahdotin
Vaahdotin on mekaaninen puhdistaja, joka poistaa vedestä epäpuhtauksia. Vaahdotin luo paljon pieniä ilmakuplia, joihin epäpuhtaudet kiinnittyvät. Vaahtoon kerääntyy likaa, joka kaadetaan aika ajoin viemäriin.
Vaahdotin voi olla ala-altaassa tai pienessä akvaariossa vaahdotin voidaan sijoittaa myös pääakvaarioon. Itse en tilanpuutteen takia laittanut vaahdotinta, vaikka se olisikin suotava olla.
Kalkkivesireaktori ja kalkkireaktori
Merivesi tarvitsee kalkkia, mutta itse lisään sen käsin vedenvaihdon yhteydessä.
Kalkkivesireaktorin avulla kalkkia lisätään automaattisesti kalsiumhydroksidijauheen avulla, josta vesi tiputetaan hiljalleen akvaarioon.
Kalkkireaktori taasen liuottaa korallimurskaa akvaarioveteen eli kalkkia saadaan kalsiumkarbonaatin avulla.
Laitteita on paljon muitakin, mutta tässä ehkä yleisimmät.
Meillä on ollut pidempään iso (540 litraa) makeanveden akvaario ja varastossa on seisonut turhanpanttina pieni 54 litrainen akvaario vailla käyttöä.
Olen jo pidempään tutkiskellut merivesiakvaarioita netistä, koska niissä kiehtoo eksoottisuus sekä upeat korallit.
Blogin alkupuolisko on hyvin tekniikkapainotteista, mutta käydään ne ensin läpi ja siirrytään sen jälkeen koralleihin, kaloihin ja elävään kiveen!
Akvaarion perustamisen marssijärjestys on lyhykäisyydessään seuraavanlainen:
sopivan tekniikan ja altaan valitseminen
tekniikan asennus
suolaveden valmistus
pohjahiekan lisääminen
riutan rakentaminen elävästä ja kuolleesta kivestä
akvaarioon biologisen tasapainon saavuttaminen
kalojen ja selkärangattomien hankkiminen
Tämä blogi etenee myös tässä järjestyksessä.
Merivesiakvaarioita on paljon erilaisia ja ne voivat olla TODELLA näyttäviä ja niissä on paljon enemmän elämää kuin makeanveden akvaariossa, koska elävän kiven kautta akvaarioon tulee paljon eliöitä eli rapuja, sieniä, bakteereita, matoja, kotiloita, katkarapuja ja koralleja. Käytännössä siis melkein mikä tahansa eliö, joka kasvaa oikeassa meressä riutalla, voi siirtyä elävän kiven mukana akvaarioon. Kun elävä kivi on laitettu akvaarioon, voi sieltä ilmestyä uusi katkarapu jopa puolen vuoden kuluttua. Yksi mielenkiintoinen asia on siis seurata, että mitä elämää akvaarioon ilmestyy. Suomessa on kuulemma eräällä harrastajalla tullut jopa mureena elävän kiven mukana.
Tässä muutama kuva, jotka ovat suoria linkkauksia 2001 kirjoitetun merivesimanuaalin nettiversiosta:
kala-akvaario jossa on elävää kiveä
pehmytkoralliakvaario
kivikoralliakvaario
yhdistelmäakvaario
(c) Marko Haaga
Olen täysin untuvikko merivesiakvaarioiden kanssa, joten asiavirheitä tulee varmasti löytymään. Pyrin kuitenkin selittämään kaiken mahdollisimman kansankielellä - tai ainakin niin miten olen itse asiat ymmärtänyt. Tämä ei ole kovin vaikeaa, vaikka aluksi saattaa siltä tuntua. Sekin on täysin mahdollista, että kun blogissa päästään eteenpäin, niin koko projekti menee täysin mönkään (korallit kuolee ja pelikaaneja menee turbiineihin). Sitten tehdään uudestaan!
Merivesiakvaarioita tutkiessa on aina herännyt kysymyksiä:
Onko se todellakin niin kallista kuin puhutaan?
Tarviiko se tekniikkaa ja osaamista niin paljon, että opiskeluun menee jo vuosi?
Löytyykö Suomesta merivesitarvikkeita?
Aloin tutkimaan asioita perusteellisemmin kuukausi ennen merivesiakvaarion perustamista ja tässä vastauksia kysymyksiin:
Onko se todellakin niin kallista kuin puhutaan?
Merivesiakvaarioharrastuksen voi viedä todella pitkälle, eli rahaa saa kulumaan. Perustamisen voi kuitenkin tehdä suhteellisen edullisesti. Se on kuitenkin kalliimpaa kuin makeanveden akvaarion perustaminen. Hyvin väljä lähtökohta voisi olla, että hintaa tulee 10 €/litra. Käytännössä siis 54 litraisen merivesiakvaarion perustaminen maksaisi n. 540 €.
Tarviiko se tekniikkaa ja osaamista niin paljon, että opiskeluun menee jo vuosi?
Tekniikkaa tarvitaan enemmän kuin perinteisessä makeanveden akvaariossa, mutta ihan kaikkea ei tarvitse hommata heti - tai koskaan. Monen asian voi tehdä myös käsipelillä alkuun, ilman että jokaiseen asiaan on jokin tekninen laite. Merivesiakvaarion perustaminen vaatii opiskelua jonkin verran, mutta yritän tällä blogilla avata perustamista vaiheittain.
Itse luin jo hiukan vanhahkon manuaalin, jossa avataan perustamista ja tekniikkaa hyvin kattavasti:
Uusien harrastajien myötä myös merivesitarvikkeita löytyy nykyään varsin hyvin. Itse tilasin LED-valaisimen ulkomailta, mutta kaikki muut tarvikkeet ovat Aapelin Akvaariosta (http://www.akvaarioon.fi/). Olen saanut kyseisestä liikkeistä tarvikkeiden lisäksi lukuisiin kysymyksiin vastauksen. Ensimmäisellä kerralla sain tunnin luennon merivesiakvaarioista. Suosittelen liikettä!
Oma kokoonpano
Tekniikka
54 litrainen pieni akvaario (60x30x30cm)
Akvaarion jalusta, jossa alla tekniikkatila (linkki tekstiin)
Salifert Coral Food ja Dupla Rin Mar perusruoka kaloille
Seuraavissa blogikirjoituksissa tulen kertomaan yksittäin eri teknisistä laitteista sekä niiden käyttötarkoituksista. Pyrin päivittämään yllä olevaan tarvike- ja tekniikkalistaukseen aina ajantasaisen linkin kyseiseen blogaukseen.
Tässä muutama kuva hankituista vermeistä.
10 kg suolaa, korallihiekkaa, RO-laite ja DI-laite
