Virtauspumppujen säätöyksikkö

Edellisessä postauksessa kerroin lyhyesti hommanneeni vuoden sisään virtaus- eli streampumppujen säätöyksikön (Tunze Multicontroller 7096). Kerroin aikoinaan alkupään blogipostauksessa näistä virtaus- eli streampumpuista ja niiden käyttötarkoituksesta.

Tässä lainaus tuon vanhan postauksen lopusta:

"Kun asiat haluaa viedä vielä pidemmälle, niin elektronisesti säädettävät pumput laitetaan kiinni esim. Tunzen Multricontrolleriin, jolla voidaan ohjelmoida tietokoneella (USB) erilaisia pulssi- ja aaltotoimintoja. Voit siis luoda hallitun aaltoilun akvaarioon (vaatii vähän pelivaraa, eli vedenpinta ei tietenkään voi olla ihan akvaarion yläreunassa tai saattaa tulla ikäviä jälkiseuraamuksia). Lisäksi säätöyksikössä on valotunnistin, joka muuntelee virtauksia eri vuorokausirytmien mukaan. Myös ruokintatoiminnon avulla pumput sammuvat ruokinnan ajaksi. Multicontrollerilla voidaan myös tehdä satunnaisia virtauksia. Nämä ovat juuri niitä hienoja ominaisuuksia, joiden avulla saa ns. mopon keulimaan tässä harrastuksessa. Elektronisesti säädettävät pumput lähtevät 200 eurosta ylöspäin ja kontrollerista saa pulittaa myös melkein pari sataa. Itse en lähtenyt tähän leikkiin mukaan. Aallon tekemiseen vaaditaan vähintään kaksi streamia"

No pikkusen piti mopon keulia ja tuli nyt kuitenkin hommattua pitkän ostostauon jälkeen vähän varustelua. Samalla jouduin myös ostamaan uudet streamit, koska vanhoja ei pystynyt käyttämään tällä säätöyksiköllä.

Nämä tuotteet ostin akvaarioon.fi-verkkokaupasta:

• 1 kpl Tunze Multicontroller 7096 (n. 150 €)
• 2 kpl Tunze Turbelle nanostream 6055 (n. 320 € yhteensä)

Pumppujen virtausteho on 1000-5500 l/h ja akvaarion suosituskoko on 40-500 litraa. Tässä on siis ollut ajatuksena, että saan siirrettyä nämä pumput tarvittaessa isompaan akvaarioon, JOS sellaisen hommaan. On tässä vähän suunniteltu isompaa...

Näitä streameja voi säätää ilman säätöyksikköäkin 6-portaisesti eri kokoisilla pinneillä. Alin teho on 12V ja ylin teho on 24V. Minulla on suosiolla tuo pienin pinni kiinni, eli 12V ja silti sen 100 % teho säätöyksikössä pistää jo aika kovasti vettä liikkeelle tuossa 54 litraisessa. Jos laittaisin 24V pinnin ja 100 % tehon säätöyksiköstä päälle, tulisi koralleille todennäköisesti kuivat oltavat nopeasti.

Tunze Multicontroller 7096 säätöyksikkö streampumpuille

Kyseessä on siis nelikanavainen säätöyksikkö, eli siihen saa liitettyä neljä virtauspumppua. Tämän lisäksi siihen on mahdollisuus laittaa Y-adapteri (7092), jolla voidaan jakaa jokaisen kanavan ohjelmointi kahteen pumppuun. Itse asiassa näitä Y-adaptereita voidaan laittaa kaksi, jolloin pumppuja saadaan yhteensä kahdeksan saman säätöyksikön alle.

Laite kytketään USB-kaapelilla tietokoneeseen ja pienen asennusrumban jälkeen ohjelma on käytössä ja asetukset voi lähettää säätöyksikölle. Tämän jälkeen USB-kaapeli voidaan vaikka ottaa irti tietokoneesta, koska sen ei tarvitse olla kiinni, paitsi jos haluat jatkuvasti säätää. Säätöyksiköllä on siis oma muisti, johon asetukset lähetetään. Jos ohjelma käynnistäessä näyttää kaikki asetukset tyhjänä, klikkaa ensin "receive from unit", jolloin edelliset asetukset tulee koneelle.

Alkuun ohjelma näyttää aika sekavalta, mutta kannattaa lukea säätöyksikön manuaali ja lähteä rohkeasti testailemaan asetuksia. 

Ohjelmasta löytyy oikealta ensin kolme modea eli tilaa. Lyhykäisyydessään ainakin kuvittelen, että ne menee seuraavasti:

• Pulse only = pulssien eli aaltojen luontia
• Interval = pumppujen kanavat 1 ja 2 ovat päällä vuorotellen
• Sequential = pumput käynnistyvät peräkkäin halutuin aikavälein (min. 3 sek välein)

Lisäksi vasemmalta voi säätää pulssien aikaväliä (pulse flow), eli esim. 1,5 sekunnilla omassa esimerkissäni pumput menevät 30 % tehosta 70 % tehoon 1,5 sekunnissa ja sama takaisinpäin eli 3 sekunnin aikana pumput ovat käyneet 30 % tehosta 70 % tehoon ja takaisin taas 30 % tehoon, eli selkeitä pulsseja. Tässä voi säätää myös aikaa jolloin seuraava pumppu käynnistyy (ramp) sekä määrittää vielä tuon pulssien aikavälin satunnaiseksi (random flow), jolloin aika on satunnainen 0,5 ja 3 sekunnin välillä jatkuvasti.

Asetuksissa (options) voi määritellä ruokailuajan (foodtimer). Pumput menevät kiinni määritetyksi ajaksi (itselläni jopa 5 minuuttia), kun painat säätöyksikön punaista nappia hetken pohjassa. Pumput lähtevät automaattisesti käyntiin, kun määritelty aika on mennyt. Voit myös laittaa pumput itse takaisin päälle klikkaamalla tätä punaista nappia.

Mukana tulee myös pieni led-valo (moonlight), jonka voi asettaa akvaariovalaisimen valon alle. Siinä on tunnistin, joka tunnistaa kun valoa ei enää ole riittävästi (akvaariovalaisin on portaattomasti mennyt jo sen verran pimeäksi tai valo on mennyt pois päältä kokonaan). Valo syttyy automaattisesti kun tunnistimen peittää esim. kädellä tai kun valoa ei enää akvaariovalaisimesta tule tarpeeksi. Jos yötila (night mode) on laitettu päälle, menee pumput tällöin power 1 tehoille koko yöksi. Itse käytän tätä ja on ilmeisen suosittua, jotta kalatkin pääsee hiukan aallokosta eroon yöksi. Jos siis päiväsaikaan pulssitoiminnolla pumput menevät kokoajan 30-70 % tehoväliä, niin yöaikaan ne menevät 30 % teholla ainoastaan.

Alimpana asetuksissa on myskytoiminto (storm cycle). Voit asettaa akvaarioon myrskyn tulemaan aikavälillä 1 tunti - 7 päivää, eli jos asetat väliksi yhden tunnin, tulee akvaarioon myrsky joka tunti tai jos asetat aikaväliksi 7 päivää, tulee myrsky vain kerran viikossa.

Myrskyohjelma on kiinteästi säädetty, mutta käytännössä se ensin asettaa jokaisen pumpun yksi kerrallaan 20 sekunniksi täysille, sen jälkeen pumput 1+2, 3+4, 1+3, 2+4 ja sen jälkeen kaikki samaan aikaan täysille. Tämä tapahtuu muutaman kerran putkeen hieman varioiden, jonka jälkeen homma palautuu taas normaaliin kaavaan. Hyötyjä tästä on mm. se, että lika ja myös ruoka saadaan paremmin liikkeelle, jotta veden kierto ei pysy ihan staattisena akvaariossa - tosin jo tuo pulssitoiminto auttaa siihen. Lienee sanomattakin selvää, että kannattaa varmistua siitä, että pumput eivät täydellä teholla läikytä vettä. Myös korallihiekkakin voi hakea vähän paikkaansa.

Aallon luomista

Ohjelmasta löytyy myös kohta "wavecontroller sockets 3 & 4" ja mahdollisuus täpätä wavecontroller-kohta. Tällä ominaisuudella voit luoda laidasta laitaan keikkuvan aallon akvaarioon, mutta muistathan jättää hiukan pelivaraa, ettei vesi mene ihan akvaarion yläreunaan asti. Muuten tämä aaltotoiminto varmasti alkaa roiskuttamaan vettä akvaarion ulkopuolelle. Lisäksi tällä aaltotoiminnolla pinnantasaaja saa todennäköisesti melkoisen hepulin, paitsi jos pinnantasaaja on ala-altaassa. Tosin tässä tapauksessa akvaariossa on jonkinlainen ylivuoto, josta vesi valuu ala-akvaarioon, ja tällöin aalto saattaa myös olla aika haastava.

Kun laitat tämän asetuksen päälle, jyrää tämä asetetut modet kokonaan. Lisäksi virransäätöasetuksista pumput 3 ja 4 menevät harmaaksi, eli niitä ei voi säätää erikseen, vaan wavecontroller-toiminto säätelee niitä. Jos siis sinulla on kaksi pumppua ja haluat aaltotoiminnon, tulee pumput asettaa näihin kanaviin.

Jos haluat aaltotoiminnon, tulee säädettäviä streameja olla vähintään kaksi ja niiden tulee olla eri puolilla akvaariota. Tällöin tulee myös asettaa täppä inverse-kenttään. Alkujaan toiminto on ilmeisesti tarkoitettu Tunzen Wavebox -laitteille, joten ei kannata hämääntyä ohjeita lukiessasi, että sellaisesta mainitaan monesti. Toimintoa voi käyttää kuitenkin käytännössä täysin samalla tavalla streampumppujen kanssa ja muutenkin streampumput ovat paljon monikäyttöisempiä. Ohjeesta suora lainaus "The Wavecontroller function can also be used for Turbelle® stream pumps without Wavebox. However, we recommend to always position two Turbelle®stream opposite each other.". Itsekään en usein käytä aaltotoimintoa, jolloin streampumppuja voi käyttää kaikessa muunlaisessa vedenvirtauksen luomisessa.

Laita toiminto päälle, pumput 3+4 kanaviin ja klikkaa autoadjust-kohdasta "Start" ja tuijota akvaarioon. Veden pitäisi alkaa hiljalleen keikkumaan puolelta toiselle ja kun aalto näyttää hyvältä, paina "Stop". Voit myös hienosäätää tämän jälkeen käsin tuota aikaa. Jos aalto pysähtyi tuon operaation jälkeen, klikkaa vielä "send to unit", jotta ohjelma menee säätöyksikölle.

Itselläni on vain kaksi streampumppua käytössä ja jos haluan käyttää aaltotoimintoa, niin tällöin akvaariossa on ainoastaan tuo puolelta toiselle keikkuva aalto, mutta en ole ihan varma sen tehokkuudesta vedenvirtauksen luonnissa, vaikka aaltotoiminnolla onkin ihan hauska leikkiä ja se näyttää hauskalta. Lisäksi tässä on se huono puoli, että jos aaltotoiminto on käytössä, sammuu pumput kokonaan koko yöksi eli se ei edes käytä määriteltyä power 1 tehoa tällöin näissä pumpuissa. Virtaus on yksi oleellisimpia asioita merivesiakvaariossa, joten olettaisin että tällöin näitä streameja pitäisi olla enemmän, jotta sinne jäisi 3+4 kanavien sammuttua vielä edes yksi pyörittämään yöksi jonkinlaista virtausta.

Jos tämä säätöyksikkö kiinnostaa enemmän, kannattaa myös lukaista Tunze 7096 multricontroller -manuaali.

2,5 vuotta perustamisesta

Nyt on kulunut 2,5 vuotta akvaarion perustamisesta ja viimeisimmästä blogauksestakin on 1,5 vuotta, joten on ehkä aika antaa hiukan tilannekatsausta.

Merivesiakvaario ns. käy ja kukkuu, mutta toki pientä vaihtuvuutta on ollut. Aikaisemmat vuokkokalat menehtyivät (kerroin mm. tässä blogauksessa niistä).

Olen tässä matkan varrella hommannut uuden vuokkokalapariskunnan ja niistäkin toinen menehtyi, mutta toinen on nyt uiskennellut jo reilusti yli vuoden akvaariossa ja vaikuttaa hyvinkin virkeältä.

Tässä on tuore puhelimella otettu kuva tältä päivältä. Oikeassa alareunassa Stenopus hispidus -rapu, joka vielä tänäkin päivänä yrittää lähes päivittäin saalistaa vuokkokalaa hyppäämällä sakset ojossa sen kimppuun. Ainakaan vielä saalistus ei ole onnistunut. Kuvan keskellä uiskentelee tämä vuokkokala.

Hommasin akvaarioon myös viime viikolla viiriraputokon (Stonogobiops nematodes), jonka kaveriksi on tulossa myöhemmin myös pistoolirapu. Nehän elävät yleensä symbioosissa jossain kolossa ja ovat aika mielenkiintoinen pariskunta.

Vuokkokalalla ei ole ollut lainkaan omaa vuokkoa, jossa ne yleensä tykkäävät lymyillä. Ostin eilen Euphyllia glabrescens LPS (Large Polyp Stone) -korallin ja Rhodactis sp. "hairy green" -vuokkokorallin. Euphyllia on kuvassa oikealla kiven päällä ja Rhodactis on keskellä ison vihreän "puskan" vasemmalla puolella kivessä kiinni. Nämä molemmat ovat potentiaalisia vuokkokalan hyväksymiä vuokkoja, vaikka toinen näistä ei varsinaisesti vuokko olekaan.

Kirjoitin alkuvaiheen blogissa myös muutamista levänsyöjistä ja niistä jäljellä ei ole enää kovin montaa, mutta esim. turbokotilot eivät välttämättä ole muutenkaan kovin pitkäikäisiä. Ostin kuitenkin eilen näiden korallien oston yhteydessä taas yhden turbokotelon, joka auttaa syömällä levää. Lisäksi mukana porskuttaa vieläkin punainen erakkorapu (Clibanarius rutilus).

Muutama koralli on myös kuihtunut matkan varrella, mutta se saattaa johtua siitä, että korallia tungettiin alussa aika vauhdilla akvaarioon, vaikka kypsytyskin oli vielä vähän vaiheessa.

Streampumppujen säätöyksikkö eli Tunze Multicontroller 7096

Yksi laite on tullut hommattua myös tässä välissä, eli Tunzen Multicontroller ja säädettävät streampumput. Toki aikoinaan kirjoitin stream- eli virtauspumppujen postauksessa, että nämä ovat juuri niitä laitteita, joihin sitä rahaa saa menemään. Ehkä se oli kuitenkin kohtuullinen ostos yli vuoden tauon jälkeen mistään edellisestä ostoksesta.

Kirjoitan tästä tarkemmin seuraavassa blogauksessa...

Vaahdotin

Kirjoitin vaahdottimesta lyhyesti vuosi sitten blogauksessa "Laitteita joita en vielä hommannut (ainakaan vielä)". Nyt oli aika hommata sellainen akvaarioon. Vaahdotin kun on erinomainen veden puhdistaja. Edellisessä blogauksessa "Vuosi perustamisesta" kerroin vuoden aikana tulleista menetyksistä ja ongelmista, joten vaahdotin on ainakin yksi konsti lisätä varmuutta ja veden puhtautta. Puhdas vesihän on kaiken a ja o toimivassa merivesiakvaariossa. Ei pidä unohtaa myöskään veden puhdistamista kun vettä vaihdetaan ja korvataan.

Vaahdotin on vähän pimennossa oikeassa nurkassa streamin takana.

Yleensä vaahdotin tulee ala-altaaseen, mutta sitähän minulta ei löydy. Jouduin siis hommaamaan altaan sisälle asennettavan Tunze Comline DOC Skimmer 9004 vaahdottimen. Ostin vaahdottimen akvaarioon.fi myymälästä, joka on erinomainen Lahdessa sijaitseva akvaarioliike, josta saa merivesiroinaa. Ala-allas alkaa päivä päivältä vaikuttamaan hyvältä idealta, koska erilaiset härpättimet valtaavat tätä 54-litraista akvaariota jo melkolailla. Tämän lisääminen vaati jo hiukan elävän kiven siirtelyä ja sovittelua, mutta kyllä se juuri ja juuri mahtui akvaarioon.

Miten vaahdotin toimii?

Vaahdottimen toiminta perustuu siihen, että laite muodostaa suolavedestä paljon pieniä ilmakuplia, joiden avulla lika nousee likaisena vaahtona keräilykuppiin. Vesi virtaa siis vaahdottimen sisään ritilän läpi ja sisällä laite muodostaa vedestä vaahtoa, johon lika tarttuu ja nousee hiljalleen ylös. Yksinkertaista ja tehokasta.

Jotta vaahdotin toimii stabiilisti, on vedenpinnan hyvä olla mahdollisimman tasainen kokoajan. Tähän avuksi tulee pinnantasaaja, joka on muuten aivan ehdoton hankinta merivesiakvaarioon. Näinkin pieni akvaario haihduttaa yllättävän paljon vettä viikossa, joka taasen vaikuttaa suolatasapainoon.

Olin todella hämmentynyt ensimmäisen viikon jälkeen, kun koko kuppi oli täynnä ruskeaa vettä. Sen jälkeen tahti on kiihtynyt entisestään ja ei mene viikkoakaan, kun kuppi on täynnä likaista vettä. Se on samaan aikaan mielenkiintoista ja yököttävää. En olisi uskonut, että näinkin pienellä kuormalla oleva akvaario tuottaa viemärivedelle haisevaa likavettä näinkin paljon.

Vaahdotin pitää pientä ääntä, mutta ei mitenkään erityisen häiritsevää. Aikaisemmin akvaario oli lähes äänetön, joten siinä suhteessa ääntä on tullut jonkin verran lisää. Lähinnä ääni on vaahdon muodostumisesta tulevaa kuplintaa, pientä veden lotinaa ja laitteen omaa hurinaa. Myös tämä asia puoltaisi ala-allasta jälleen kerran. En usko kuitenkaan, että alan tähän pikkuakvaarioon rakentamaan ala-allasta. 

Tässä kun on suunnitteilla jo isompi allas (eli vuoden nyrkkisääntö on toteutumassa meikäläiselläkin). Ostaessani allasta vuosi sitten, kuulin useammalta harrastajalta seuraavan lauseen: "ei siinä vuottakaan mene, kun suunnittelet jo isompaa allasta". True, true.

Vaahdotin toimii vain suolavedessä

Makean veden akvaariossa vaahdotinta ei voi käyttää, koska vaahdon muodostus vaahdottimessa on mahdollista vain silloin, kun vedessä on korkea sähköinen varaus. Kun suolapitoisuus on tarpeeksi korkea, on vedellä tällöin myös riittävä sähkönjohtavuus.

Murtovesiharrastajallakaan vaahdotin ei välttämättä toimi, koska veden suolapitoisuus eli ominaispaino eli tiheys eli sähkönjohtavuus on liian pieni.

Eri koulukuntaa

Vanhan liiton merivesiharrastajat eivät välttämättä käytä vaahdotinta lainkaan, eli myös sitä koulukuntaa löytyy. Vaahdotin on kuitenkin todella helppo ja tehokas tapa puhdistaa vettä. Ainakaan haittaa siitä ei missään nimessä ole - tai ei ainakaan pitäisi olla.

Ne harrastajat, jotka ovat luopuneet vaahdottimesta tai eivät ole koskaan sitä hommanneet, niin heillä on taas muutoin todella tehokkaat suodatusmenetelmät ala-allas-refugio-yhdistelmissään.

Vuosi perustamisesta

Perustin merivesiakvaarion melkein vuosi sitten (04/2014). Blogi on elänyt melkoista hiljaiseloa pidempään. Nyt on aika taas kirjoittaa.

Ainakin akvaario on kypsynyt ja vesiarvot ovat olleet pitkään jo hyvällä mallilla, joskin niin ne oli jo hyvin nopeasti akvaarion perustamisen jälkeen. Hyvät arvot eivät kuitenkaan estänyt sitä, mitä kaikkea tässä on matkan varrella tapahtunut (lue: menetyksiä).

Kirjoitin 05/2014 levänsyöjistä (sekä seuraavassa blogauksessa yksistään turbokotilosta), Hankintoja oli siis tuolloin:

• katkarapu (Lysmata wurdemanni)
• erakkoravut (Clibanarius rutilus ja Clibanarius tricolor)
• turbokotilo (Turbo fluctuosa). 

Näistä katkarapu sekä turbokotilo ovat lähtenyt paremmille teille (kuoli). Erakkoravut elävät ja kasvavat hyvin. Erakkoravut ovat jo ainakin kertaalleen vaihtanut vaatetusta isompiin kuoriin. Juuri muutama päivä sitten hain Aapelin Akvaariolta (www.akvaarioon.fi) muutaman isomman kotilon kuoren lisää.

No on tässä välissä ollut muitakin ongelmia, nimittäin useampi koralli ja kaksi vuokkokalaa on menetetty. Näistä koralleista ja ensimmäisistä kaloista oli tarkoitus tehdä omat blogaukset aikoinaan, mutta homma alkoi näyttää sen verran huonolta, että eihän siitä mitään tullut. Pari korallia kuoli todennäköisesti kokemattomuuttani, kun niitä yritin liimailla kiinni elävään kiveen ja ne ottivat siinä urakassa vähän osumaa.

Vuokkokalat (Amphiprion ocellaris)

Vuokkokalojen menetys onkin sitten suurempi mysteeri. Kalat elivät keskenään täysin synkronoidusti ja hengailivat aina keskenään. Eräs kaunis päivä toinen kaloista alkoi näyttää melko heikolta ja kyhnötti paljon pohjassa eikä jaksanut juurikaan syödä ruokaa. Muutaman päivän päästä tämä kala oli kadonnut. Koska merivesiakvaariossa ei yleensä pidetä kansilaseja, niin tapahtuneelle on mielestäni kaksi vaihtoehtoa: kala on hypännyt reunan yli (ei ole kuulemma kovin tavatonta), joskin kalan huono kunto ei puhu tämän vaihtoehdon puolesta, tai joku on syönyt tämän vuokkokalan. En kuitenkaan vielä tänä päivänäkään ole löytänyt mitään salamatkustajana tullutta rapua tai muuta, joka tämän olisi voinut tehdä.

Vielä erikoisempaa on se, että myös toinen vuokkokaloista katosi muutaman päivän jälkeen ensimmäisen katoamisesta. Jos kalat ovat hyppineet reunan yli, niin ei niitä liiemmin ole näkynyt myöskään missään akvaarion ulkopuolella, joskin onhan meillä koira...

Nämä tapahtuvat vaikuttivat jonkin verran innostukseen ja vaikka vesiarvoissa ei ole ollut näiden hetkien aikaan mitään ihmeellistä (ja vedenvaihtojakin tein ahkerasti), niin päätin antaa akvaarion kypsyä kaikessa rauhassa itsekseen ilman lisäkuormituksia (kuormitusta tulee aina kun lisätään uusia koralleja ja muita eliöitä).

Aikaa on siis mennyt reilusti ja vasta nyt lähiaikoina olen tehnyt hiukan uusia hankintoja; koralleja, rapu (Stenopus hispidus) sekä vaahdottimen, josta mainitsin blogauksessa "Laitteita joita en hommannut (ainakaan vielä)". Lisäksi tulossa on uusi vuokkokalapariskunta!

Näistä kerron seuraavissa blogauksissa...

Turbokotilo (Turbo fluctuosa)

Edellisessä blogauksessa kerroin muutamasta uudesta hankinnasta. Edellisellä kerralla turbokotilo pysyi visusti piilossa, mutta tänään se seikkaili pitkin kiviä ja täysin näkyvillä.

Turbo fluctuosa kiipeilemässä

Jonkin aikaa seurailin turbokotilon seikkailua ja kyllähän se melko tahmaista menoa on. Vauhti on hidas, mutta määrätietoinen.

Turbokotilon pitäisi olla melko tehokas talkkari, mutta en ole vielä nähnyt sitä ihan tositoimissa esim. hiukan levääntyneen takalasin kanssa. Eiköhän sen aika vielä koita, jolloin turbo pääsee tositestiin.

Mikäli sushikekkereistä jää ylimääräistä noria (tummaa kuivattua levää, jota käytetään sushin tekemisessä), voi lopun norin syöttää turbokotilolle. Se kun kuulemma syö myös kuivattua levää. Tekemistä kuitenkin riittänee tarpeeksi myös akvaarion oikeassa levässä.

Kuten varmasti moni tietää, on foorumit täynnä eriäviä mielipiteitä. Luin turbokotilosta ja törmäsin sellaisiin tietoihin/väitteisiin, että toisinaan turbokotilot eivät ole meinanneet selviytyä kovin helposti akvaariossa, etenkin jos se joutuu hiekalle. Tästä kuitenkin oli myös paljon mielipiteitä, että terve turbokotilo ottaa vaikka hiekkakylvyn ja pieni tepastelu hiekassa ei haittaa mitään. Ota nyt tästä sitten selvää, mutta katsotaan miten tämän yksilön kanssa käy.

Oli myös niinkin traaginen tapahtuma kerran käynyt, että turbo oli kiivennyt imeskelemään korallin haituvia ja korallihan oli tästä kiivastunut ja polttanut turboa lonkeroillaan (tiedän, kuulostaa todella erikoiselta), jonka jälkeen turbo oli tipahtanut hiekalle ja delassut sen jälkeen. Toivon, että oma yksilöni välttyy tällaisilta tragikoomisilta tapahtumilta ja pysyttelee vain levän kimpussa.

Videolla on 10-kertaisella nopeudella turbokotilon seikkailua kivillä

Yllä on video, josta voi katsoa turbokotilon seikkailua elävällä kivellä. Sen verran verkkaista meno kuitenkin on, että videota piti nopeuttaa kymmenkertaiseksi.

Vähän teknistä höpötystä

Alkupään teknisemmissä blogauksissa kerroin LED-valaisimesta ja siitä, kuinka kätevästi se simuloi auringon nousun sekä laskun. Valohan on yöajan kuuvalona, eli sininen kanava on 1 % teholla vastaten kutakuinkin kuuta. Päiväsaikaan valoteho kasvaa ja on keskipäivällä muutaman tunnin tehokkaimmillaan sekä alkaa sen jälkeen laskemaan tasaisesti (eli valoteho pienenee). Jos katsot tarkasti videon alkua ja vertaat loppuun, niin tuolla 20 minuutin pätkälläkin pystyy näkemään kuinka iltaa kohden valoteho laskee. Video on kuvattu n. klo 20:00-20:20 eli valotehoa ei ole enää kuin 30 % luokkaa. Videon aikana valoteho laskee muutaman prosentin. Klo 23:00 valoteho on minimissä ja jäljellä on vain kuuvalo.

Levää ja levänsyöjiä

Nyt on kulunut kolmisen viikkoa hiljaiseloa blogin kanssa. Tämä ihan siitä syystä, että ihan hirveästi ei ole akvaariossa mitään tapahtunut. En ole halunnut hätäillä korallien kanssa, vaikka vesiarvot ovatkin olleet koko ajan hyvällä tasolla. Ainoat tapahtumat ovat olleet 10 litran vedenvaihdot viikottain sekä korallien ruokkiminen. Niistä blogaaminen on yhtä jännittävää kuin se, että söin aamupalaa tänään.

Viikko takaperin huomasin, että akvaarioon alkaa ilmestyä levää. Se ei kuitenkaan ole välttämättä huono merkki, vaan se tarkoittaa, että akvaario kypsyy. Tässä vaiheessa on kuitenkin hyvä tarttua toimeen ja miettiä levänsyöjiä...

Levänsyöjillä levä kuriin

Tässä vaiheessa akvaariota ei kannata alkaa kuormittamaan liikaa koralleilla tai kaloilla, vaan ensin on hyvä miettiä "talkkarit" altaaseen.

Hommasin itse tässä vaiheessa katkaravun, pari erakkorapua ja turbokotilon. Jokaisella on oma työtehtävänsä akvaarion puhtaanapidossa.

Katkarapu (Lysmata wurdemanni)

Tämä pieni ja vikkeläjalkainen katkarapu syö aiptasiaa eli lasiruusua, joka ei ole toivottu akvaarioon. Tietääkseni tämä katkarapu ei kuitenkaan syö muuta levää, eli varsinainen talkkarihyöty tulee vasta silloin, jos akvaarioon ilmestyisi aiptasiaa. Lasiruusu leviää holtittomasti ja ne polttavat lonkeroillaan selkärangattomia. Syy lienee siis selkeä, että miksi sitä ei haluta akvaarioon.

En ole saanut vielä mitenkään erityisen hyviä kuvia tästä kaverista, koska se lymyilee pääosin omassa kolossaan, jonka se otti heti omakseen akvaarioon päästyään. Pieniä seikkailuja tämä katkarapu on tehnyt, mutta poistuu kolosta lähinnä ruokaillessaan.

Katkarapu lymyilee kolossaan

Katkarapu kävi seikkailemassa (kuva hiukan epätarkka)

Dupla Rin Mar raeruoka

Katkarapu ruokailee

Kuvat ja videot eivät ole parhaasta päästä, koska katkarapu on melko vikkelä otus, jonka takia kuvaaminen on hankalaa.

Tällä hetkellä katkarapu on ainoa akvaarion elävä, joka syö erikseen syötettävää kiinteää ruokaa (koralleille syötetään nestemäistä koralliruokaa). Ruoaksi valikoitu Dupla Rin Mar, joka on vitaminoitua raemaista ruokaa. Se sisältää mm. kalaa, viljaa, öljyä, rasvaa ja kivennäisaineita. Kyseisessä purkissa on kätevä annostelu, eli alhaalla olevaa nappia painamalla saa kätevästi sopivan määrän ruokaa. Itse olen kuitenkin annostellut ruoan vielä käteen, jotta ruokaa ei menisi liikaa akvaarioon. Syöjiä on kuitenkin vasta tämä yksi katkarapu. Sama ruoka soveltuu myöhemmin hommattaville kaloille, ellen sitten hanki erityisen ronkeleita kaloja, jotka eivät teollista ruokaa suostu syömään.

Erakkoravut (Clibanarius rutilus ja Clibanarius tricolor)

Levätalkkareiksi tuli kaksi erakkorapua. Toinen on punainen (rutilus) ja toinen on sininen (tricolor). Nämä ne vasta ovat veikeitä otuksia, nimittäin niillä ei ole lainkaan omaa suojakuorta, vaan suojakuorena toimii esim. kuolleen kotilon vanha kuori tai muu vastaava. Onhan näitä luonnossakin joskus nähty, että erakkorapu on löytänyt omaksi kuorekseen pullonkorkin.

Punainen erakkorapu kiven päällä syömässä levää

Sininen erakkorapu (vasemmalla) arvioi tyhjien kuorien soveltuvuutta uudeksi vaatetukseksi. Itse asiassa samana päivänä tämä rapu olikin jo vaihtanut kuorekseen uuden tyhjän valkoisen kotilon. Näille on hyvä varata oma "vaatekaappi", jossa on isompia kuoria odottamassa. Aika ajoin ne käyvät pyörittelemässä näitä isompia kuoria ja kasvaessaan vaihtavat vaatetusta näihin.

Näistä etenkin punainen vaikuttaa melko atleettiselta kiipeilijältä, koska sen löytää välillä mitä kummallisimmista paikoista kalliokiipeilemästä. Näin sen tosin kerran myös tilanteessa, jossa se tippui selälleen korkeimmalta kiveltä joka akvaariosta löytyy. Kuvittelin ravun saaneen sydänkohtauksen, koska se ei hievahtanutkaan pariin minuuttiin vaan makasi hiekalla selällään. Kyllä se siitä virkosi kuitenkin ja punnersi itsensä taas liikkeelle. Vaihtokuori on siitä kätevä, että jos tarpeeksi tukala tilanne tulee tai kuori jää johonkin jumiin, voi rapu jättää kuoren siihen paikkaan ja hakea uuden.

Turbokotilo (Turbo fluctuosa)

Tämä kotilo on halkaisijaltaan 2-3 cm kokoinen möllykkä ja voi kasvaa siitä vielä jonkin verran lisääkin. Kotilo on tehokas levänsyöjä, jonka pitäisi pystyä puhdistamaan akvaariolasit yksinäänkin melko hyvin tämän kokoisessa akvaariossa (54 litrainen). Tästä minulla ei ole vielä hyvää kuvaa, koska se taitaa olla vielä hiukan shokissa siirrosta. Kotilo ei ole liikahtanut paljoakaan vaan pysyttelee yhden kiven takana ja järsii siitä levää. Tämän pitäisi kuitenkin puhdistaa helposti esim. koko takalasi yhden yön aikana, mutta se jää nähtäväksi.

Selkärangattomien akklimaatio eli totuttaminen uuteen veteen

Kun akvaarioon hommataan uusi kala tai selkärangaton, ei sitä suinkaan tule nakata suorilta käsin akvaarioon. Siinä tulee melkoinen shokki ja pahimmassa tapauksessa uusi asukas heittää lusikan nurkkaan shokin takia.

Kuljetuspussissa oleva vesi on yleensä hyvin erilaista kuin akvaariossa oleva vesi. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö molempien vesien vesiarvot voisi olla hyviä. Vaikuttavia tekijöitä ovat lämpötila, suolapitoisuus, pH-arvo ja valo.

Merivesimanuaalissa kerrotaan, että koralleille ja kaloille riittää tunnin totutus ja esim. kotiloille ja simpukoille totutusaika on hyvä olla neljä tuntia.

Itse tein totutuksen niin, että siirsin kaikki uudet otukset samaan kippoon ja jätin kuljetusvettä vain muutaman desin. Lisäsin vartin välein ruokalusikallisen akvaarion vettä kippoon ja tein tätä kolmisen tuntia. Sen jälkeen siirsin tyylikkäästi ruokalusikalla nämä selkärangattomat akvaarioon ja koitin välttää sitä, että kuljetusvettä (johon on sekoitettu akvaariovettä) ei turhaan menisi akvaarioon. Katkarapu oli ainoa, joka ei arvostanut ruokalusikalla siirtoa, vaan pomppasi jo ilmasta suoraan akvaarioon. Ei ehkä ihan paras siirtotapa, mutta oppia ikä kaikki.

Vaikka ylempänä mainitussa manuaalissa kerrotaan, että kotiloille akklimaatioaika olisi neljä tuntia, on tämä vähän yksilökohtaista. Akvaarioliikkeessä kerrottiin, että turbokotilon voi kyllä laittaa surutta suoraan akvaarioon ilman mitään akklimaatiota. Samalla vaivalla kuitenkin tein akklimaation kaikille, koska ne olivat samassa purkissa.

Pieniä öttiäisiä

Tänään olen tutkaillut makro-objektiivin läpi eri paikkoja akvaariosta ja kyllä sieltä kovasti alkaa elämää löytymään. Moni vipeltäjä (näin ehkä pienen ravunkin) menee sellaista tahtia, että niitä on vielä tässä vaiheessa lähes mahdotonta kuvata.

Alla olevasta kuvasta on ehkä vaikea nopeasti sanoa, minkä kokoinen öttiäinen on kyseessä, jos et tiedä minkälaisella kalustolla kuva on kuvattu.

Havainnollistan kuitenkin seuraavalla, että tätä on lähes mahdotonta nähdä silmällä. Tässä on muuten kyseessä putkimato eli feather duster. Viuhkaosuuden koko on 1 mm luokkaa ja pystyn juuri ja juuri näkemään sen tihrustamalla omin silmin akvaarioon.

Klikkaa alla olevaa kuvaa suuremmaksi, josta näet mitä kohtaa akvaariossa makro-objektiivilla kuvaan. Kyseessä on maksimissaan 5 cm levyinen kivi.

Tämän jälkeen siirsin makrokuvan tietokoneelle ja käsittelin sitä Lightroomilla. Alla kuvaruudulta kuvattu havainnollistava kuva siitä, kuinka paljon vielä leikkaan ja lähennän makrokuvaa, jotta päästiin ylimmän kuvan lopputulokseen.

Koralli on eläin

Koralli ei ole kasvi, vaan se on eläin

Moni kuvittelee, että koralli on kasvi. Näin ei kuitenkaan ole, vaan korallit luetaan eläimiin. Tieteellisessä luokittelussa luokka on korallieläimet ja ne kuuluvat eläinkuntaan. Korallit käyttävät ravinnokseen pääasiassa planktonia, mutta jotkut koralleista saattavat saalistaa pieniä selkärangattomia eläimiä tai jopa pikkukaloja. Saalistus tapahtuu suulonkeroiden polttiaissoluilla.

Korallit ovat näyttävin osa akvaariota. Koralliyksilöitä on valtavasti erilaisia, jonka takia niiden tunnistaminen saattaa olla todella vaikeaa. Lisäksi koralli voi kasvutavaltaan olla hyvin erilainen riippuen siitä, missä se kasvaa.

Korallit jaetaan yleensä karkeasti kahteen ryhmään, eli pehmytkorallit ja kivikorallit.

Pehmytkorallit (Alcyonacea)

Pehmytkoralleilla ei ole erillistä "rankaa", kuten kivikoralleilla on. Pehmytkorallit ovat aloittelevalle harrastajalle sopiva valinta, koska ne ovat helpompia hoitaa ja lisäksi ovat vähintään yhtä hienon näköisiä. Kuitenkin pehmytkorallit, joilla ei ole symbioottista levää, ovat vaikeita pitää akvaariossa ja niitä on ruokittava säännöllisesti planktonruoalla.

Pehmytkoralleilla ei ole yhtä hyviä puolustusmekanismeja kuten kivikoralleilla on. Kivikorallit puolustavat agressiivisesti reviiriään taistelulonkeroillaan, kun taas pehmytkoralleilla tällaisia sotavälineitä ei ole. Jotain kemiallista suojaa pehmytkoralleilla ilmeisesti kuitenkin on, koska sienet ja levät eivät kasva niiden päälle.

Pehmytkorallit ovat valon suhteen helpompia akvaarioasukkeja, mutta toisaalta ne ovat herkempiä suolapitoisuuden heilahteluille. Suolapitoisuuden ylläpitämiseen auttaa esim. automaattinen pinnantasaaja, josta olen kirjoittanut aikaisemmin.

Kivikorallit (Scleractinia)

Kivikorallien haaste on valonmäärässä. Kivikoralleja ei pysty kasvattamaan perinteisillä loisteputkilla, ellei akvaario ole erityisen matala tai jos korallit on nostettu lähelle pintaa. Käytännössä kivikorallien kasvattaminen vaatii tehokkaat LED-valot tai monimetallivalaisimen.

Lisäksi kivikorallit vaativat erityisen hyvän vedenlaadun sekä kalsiumia, koska niiden kalkkirunko vaatii kalsiumia kasvaakseen.

Kivikorallit jaetaan lisäksi yleensä pienipolyyppisiin (SPS, Small Polype Stone corals) ja suuripolyyppisiin (LPS, Large Polyp Stone corals) koralleihin.

Ethän kuitenkaan sekoita SPS-lyhennettä sp. (lat. species eli laji) tai spp. (sama monikossa eli lajit) -lyhenteisiin, kuten itse alussa tein. Jos korallin nimi on esim. Zoanthus spp., tarkoitaa se yleensä sitä, että korallista on lukuisia eri lajeja, joiden tunnistus voi olla vaikeaa. Ilman sp tai spp -loppuliitteitä on lajitunnistus tarkempi ja yksilöivämpi. On kuitenkin hyvin tyypillistä, että koralleja ei eritellä eri alalajeihin, koska lajeja on niin paljon eikä kaikkia edes tunnisteta. Lajiliitteitä käytetään korallien lisäksi selkärangattomissa ja kaloissakin.

Ensimmäinen koralli ilmestynyt

Tällä hetkellä eletään odottamisen aikaa ja seuraillaan akvaarion pieniä eliöitä ja odotellaan ilmestyviä koralleja.

Tilanne 3.5.2014

Kun akvaariota katselee vähän kauempaa, näyttää siltä kuin mitään elämää ei ole. Kun kuitenkin alkaa katselemaan tarkemmin, niin elävän kiven koloista pilkistää paljon erilaisia pikkueliöitä. Osa on niin pieniä, että silmällä on vaikea niitä edes nähdä. Näitä on myös hankala valokuvata, koska ne kipittävät melkoista tahtia karkuun.

Green Star Briareum sp.

Green Star Briareum sp. (video)

Yhteen elävään kiveen on ilmestynyt muutama päivä sitten ensimmäinen koralli, joka tottelee nimeä Green Star Briareum sp. Kyseessä on pehmytkoralli, joka leviää kohtuullisen helposti. Nyt jäädään odottelemaan, että mitä seuraavaksi ilmestyy...

Salifert Coral Food koralliruoka

Annan päivittäin Salifert Coral Food koralliruokaa, joka sisältää erilaisia rasvahappoja, proteiineja, vitamiineja ja hiilihydraatteja. Tämä sopii pehmyt- ja kivikoralleille. Annostus on melko pientä, koska sopiva annostus tätä herkkua on n. 1 ml/päivä.

Virtauspumppujen avulla kuljetetaan ruokaa koralleille, jonka takia virtaus on tärkeässä roolissa merivesiakvaariossa.

Lämpötila

Merivesiakvaarion sopiva lämpötila on 24-27 °C. Koska asuinhuoneiston lämpötila on usein n. 22 °C, joutuu akvaariota lämmittämään. Valot lämmittävät akvaariota jonkin verran, mutta yöllä lämpötila pääsee helposti laskemaan. Tällöin usein lämmitin kytkeytyykin vasta päälle.

Eräänä nyrkkisääntönä pidetään, että lämmittimen teho tulisi olla n. 1,25 W/litra, jolloin 200 litraisessa akvaariossa tulisi olla 250W lämmitin.

Itselläni on käytössä Juwel 50W lämmitin, mutta parempi vaihtoehto olisi olla kaksi 25W lämmitintä. Tämä siitä syystä, että jos toinen hajoaa, niin toinen saa pidettyä lämpötilaa suhteellisen hyvin kohdillaan. Lämmittimen termostaatti on hyvä asettaa 25 °C kohdille.

Akvaarion lämpötilaa kannattaa seurata myös lämpömittarilla. Tähän soveltuu erinomaisesti lämpömittari, joka näyttää minimi- ja maksimilämpötilat. Tällöin päästään helposti seuraamaan lämpötilan vaihtelua. Kaikkien lämpömittarien anturit eivät sovellu meriveteen. Yksi keino on laittaa anturi pieneen muovipussiin, jolloin vesi ei pääse suoraan kosketukseen anturin kanssa.

Vasemmalla on pinnantasaajan tunnistin ja sen vieressä lämmitin.
Lämmittimen ylhäällä on säätövipu, josta termostaatille voidaan säätää sopiva lämpötila.
Kuvassa näkyy myös veden alla yksi virtauspumppu

Tekniikkatila

Tänään oli aika piilottaa tekniikka, kuten olin suunnitellut. Kun suodatin saapui, en hätäisenä kaverina tietenkään malttanut alkaa virittelemään sitä tekniikkatilaan juuri silloin. Tämä oli luonnollisesti se työläämpi vaihtoehto.

Tekniikkatilan askartelua

Pienen jalustan kaappitila oli laskettu juuri sopivaksi suodattimelle, korvausvesisäiliölle ja sähköille. Jalustan takaseinä on materiaaliltaan ohutta lastulevyä, joten työkaluiksi riitti akkuporakone ja rautasaha (melko huono yhdistelmä tosin). Pienen jumppaamisen jälkeen sain tehtyä vasempaan reunaan ylös suodattimelle ja korvausvesisäiliölle sopivan reiän. Sama homma oikealle alhaalle sähköjä varten.

Tässä vaiheessa lyhensin myös Eheimin letkut sopivalle pituudelle. Kuvasta varmasti voi todeta, että niitä ei oltu lyhennetty vielä ennen tätä operaatiota.

Se mikä tästä teki mielenkiintoista oli se, että siirrettäessä jalustaa irti seinästä, sain mukavasti suolavettä niskaani. Ei kovin fiksua, mutta tällä tavoin sain helpommin letkut viriteltyä tekniikkatilaan. Tämä ei tietenkään olisi onnistunut isommalla akvaariolla, koska painoa olisi ollut liikaa. En varsinaisesti tilannut suolasadetta päälleni, mutta riskillä miehellä on liian kovat otteet. Vaikka vesirajasta on pari senttiä matkaa akvaarion yläreunaan, ei se tietenkään riittänyt...

Tekniikka siirretty jalustan sisälle

Lopputulos on miellyttävän yksinkertainen. Tilaakin jäi vähän ja nyt tekniikka on mukavasti piilossa. Oma akvaarionihan on hyvin low-tech, koska normaalisti tekniikkatilassa on ala-allas ja paljon muuta tekniikkaa.

Vedin alunperin akvaariolleni 6-paikkaisen jatkojohdon. Oletin sen riittävän, mutta se on jo kokonaan käytössä. Sähköä on käytössä seuraavilla laitteilla:

• 1 kpl Eheim ulkosuodatin
• 2 kpl Tunze virtauspumput
• 1 kpl Tunze pinnantaaja
• 1 kpl Maxspect 120W 16000K LED-valaisin
• 1 kpl Juwel 50W lämmitin

Yleiskuva työhuoneesta, jossa akvaario sijaitsee
27.4.2014 klo 23:00

LED-valo tekee oman haastavuutensa akvaarion valokuvaamiseen. Sininen korostuu melko reippaasti, vaikka toki LED-valot antavatkin melko kylmää värisävyä. Tuosta sinertävyydestä voi ottaa kuitenkin puolet pois, jolloin ollaan lähempänä livenäkymää.

Ensimmäinen elävä nähty

 Bongasin ensimmäisen elävän, joka näyttää joltain madolta.

Ensimmäinen elävä, jonkinlainen mato.
Oletettu mato on kuvassa valkoinen pötkylä

Kuvattu: Canon 5D Mark III + Sigma 105mm F2.8 EX DG OS HSM Macro
F8.0, ISO 640, 1/50

Yleiskuvaa akvaariosta (video)

Nyt ei kuitenkaan kannata innostua koon puolesta, nimittäin kuva on otettu makro-objektiivilla. Todellisuudessa tulitikun pää peittäisi koko madon kuvasta, eli niin pienestä otuksesta on kyse.

Kiisteltiin puolison kanssa ensin, että onko se roska vai elävä. Jotain mato kuitenkin näytti syövän tai näykkivän ja näytti ottavan suuhunsa jonkin kiven/kiteen ja teki sillä jotain. Voi myös olla, että akvaariossa asustaa taitavia roskia. Tässä vaiheessa ei vielä tietoa mikä öttiäinen on kyseessä, mutta eiköhän tämä selviä jossain vaiheessa.

Elävä kivi

Elävä kivi - joka ei elä eikä edes ole kivi

Kuvittele kivi, jolla on kädet ja jalat, ja se loikkii pitkin merenpohjaa. Jotain tällaista tuosta nimestä pahimmassa tapauksessa saattaisikin ajatella.

Kun itse ensimmäisen kerran kuulin elävästä kivestä, en oikein tiennyt mitä ajatella. Jotenkin siinä ei vain ole mitään järkeä.

Kysehän on siis kuolleesta korallista, joka on kivettynyt. Se miten siitä saadaan elävää, johtuu kuolleen korallin huokoisuudesta. Se on siis loistava elinympäristö pieneliöille ja erilaisille organismeille. Näin kuollut herätettiin henkiin ja termi alkaa avautumaan.

Elävässä kivessä saattaa siis asustella korallinalkuja, erilaisia bakteereita, rapuja, leviä, kotiloita, matoja ja sieniä. Käytännössä siis mikä tahansa eliö, joka elää oikealla riutalla (esim. Karibianmerellä), voi tulla elävän kiven mukana akvaarioon.

Mukana tulee paljon hyödyllistä eliöstöä, jotka auttavat mm. levän poistamisessa. Osa eliöstöstä on niin pientä, että niitä ei voi edes ihmissilmällä huomata - huomaisit kuitenkin jos eliöstöä ei olisi.

Elävä kivi aseteltu 26.4.2014 (video)

Elävä kivi aseteltu 26.4.2014

Elävä kivi aseteltu 26.4.2014

Vihdoinkin tänään, kun hiekkamyrsky on ohi ja vesi on kirkastunut, olen saanut aseteltua kivet paremmin paikoilleen. Edellisessä blogauksessahan purkki näytti enemmän maitopurkilta kuin vesipurkilta.

Elävän kiven asettelu on makukysymys, mutta päädyin itse tällaiseen asetteluun. Usein kivistä muodostetaan epäluonnollinen tasainen "seinä" tai ties minkälainen kyhäelmä, mutta itse pidän enemmän vähän epäsymmetrisestä asettelusta. 

Kiviä aseteltaessa tulee huomioida, että ne tulevat oikein päin. Vaalea on pohja ja violetti on ollut aurinkoa tai keinovaloa kohden. Violetti väri kiven päällä on kalkkilevää.

Uhkapeliä elävällä kivellä

Tämä on ainakin omasta mielestäni se mielenkiintoinen osuus. Kun ostat akvaariokauppiaalta elävää kiveä, niin se on oikeasti vaivalla tuotu esim. sieltä Indonesian rannikolta oikein säilöttynä akvaariokauppiaallesi asti. Siinä myös syy, miksi kivi maksaa n. 25 €/kg.

Laitat akvaarioosi palan Indonesiaa.  Sen jälkeen alkaa odottelu. Mitä sieltä ryömiikään esiin?

Huokosiin pesiytyneet eliöt heräilevät ja alkavat kasvaa uudelleen sekä lisääntyä. Elävän kiven mukana saattaa tulla myös kivikorallia, joka muutoin jälkeenpäin akvaarioliikkeestä ostettuna maksaa reilusti. Jokin tietty kivikoralli saattaa maksaa helposti sata euroa. Hyödyllisten ja mielenkiintoisten eliöiden lisäksi mukana saattaa toisinaan tulla myös haitallisia leviä tai petorapuja. Eräs tällainen ikävä kaveri, joka syö koralleja ja pieniä kaloja, on mantisrapu (Squilla empusa). Nirri pois, jos vain saa kiinni.

Se mikä tässä on mielestäni vielä mielenkiintoisempaa, niin elävästä kivestä saattaa ryömiä helposti vielä puolenkin vuoden jälkeen vaikka rapu, jota et ole nähnytkään ennen. Monet eliöt kaipaavat suojaa, joten ne lymyilevät koloissa ja luolissa. Voikin olla, että et näe puoleen vuoteen juuri tapaamaasi rapua, jos se on ujo yksilö.

Osa lajeista liikkuu vain öisin, joten itsekin tulen varmasti viettämään aikaa keskellä yötä taskulampun kanssa akvaariota tiiraillen.

Elävä kivi suodattimena

Elävä kivi toimii huokoisuutensa ja levää syövän eliöstön takia biologisena suodattimena. Usein merivesiakvaariossa käytetään vain elävää kiveä sekä vaahdotinta suodattimina. Itselläni ei siis ole vaahdotinta, vaan suodatusta hoitaa Eheimin ulkosuodatin sekä elävä kivi.

Elävän kiven mukana tulee toki paljon myös kuollutta eliöstöä ja se voi luoda alussa akvaariolle epätasapainoa ja ammoniakkipiikkiä. Tästä syystä kaupasta ostettavaa eliöstöä (kalat ja selkärangattomat) ei vielä kuulu akvaarioon laittaa, vaan akvaarion pitää ensin saavuttaa biologinen tasapaino. Nitraattia, nitriittiä tai ammoniakkia ei kuulu löytyä tasapainoisesta akvaariosta.

Osa elävästä kivestä voi olla viljeltyä, eli se tulee lähempää. Hyvänä puolena viljellyssä kivessä on se, että se ei kuormita akvaariota niin paljoa, jolloin käynnistäminen on helpompaa. Huono puoli on se, että sieltä ei ilmesty niin mielenkiintoista ja yllättävää eliöstöä. Omaan akvaarioon otin osan viljeltyä kiveä ja osan oikeaa kiveä.


Tulevissa blogauksissa käydään läpi akvaarion eri vaiheita ennen kuin saavutetaan hyvin stabiloitunut allas. Lisäksi käydään läpi erilaisia koralleja ja kaloja.

Suodatusta Eheimillä

Kauan odotettu (pari viikkoa, mutta odottavan aika on pitkä) Eheimin eXperience 150 on saapunut ja se on saatu kytkettyä akvaarioon. Samalla sain vihdoinkin elävät kivet mukaani ja ne on myös aseteltu akvaarioon.

Purkki on tosin vielä kuin hiekkamyrskyn jäljiltä, joten juurikaan sen tarkempaa asettelua kiville ei vielä tehty.

Elävä kivi on juuri laitettu akvaarioon

Ulkosuodattimeksi valitsin Eheimin, joka on yksi tunnetuimpia suodatinvalmistajia. Asentaminen oli helppoa, tosin kun kerran murjot suodattimen letkun liittimeen kiinni, niin oma hommansa onkin, jos haluat sen jostain syystä ottaa irti. Itselläni kävi näin ja on muuten melko tiukkaa tekoa!

Suodattimen "räjäytyskuva"

Suodattimen mukana tulee kaikki tarpeellinen, paitsi suodattimen käyttöönottoa varten tulevaa lappoa ei tule. Ohjeissa ehdotettiinkin, että osta tähän osa nro xxx, jolloin homma helpottuu. Hienovaraista lisämyyntiä, sanoisin. Tätä ei kuitenkaan tarvitse, vaan suodattimen voi täyttää ottamalla imuletkusta suuttimen irti ja kaatamalla letkun sisään vettä esim. suppilon avulla.

Mukana tulee Eheimin oma suodatusmassa, eli valkoisia pikkukiviä. Minulle kuitenkin suositeltiin lisäksi Aqualight FilterMix suodatusmassaa, joka lisätään Eheimin suodatusmassan lisäksi. Tuossa suodatusmassassa on zeoliittia, fosfaatinpoistajaa ja aktiivihiiltä. Tämä lisämassa on kätevä laittaa omaan suodatuspussiin (minulla on suodatuspusseja, mutta unohdin laittaa ne sinne...), jotta tämän lisäsuodatusmassan voi helposti vaihtaa kun akvaarion fosfaattipitoisuus alkaa nousta.

Kirjoitan seuraavassa blogauksessa elävästä kivestä.

Valoa kansalle (ja koralleille)

Nyt päästiin tärkeään aiheeseen, nimittäin valoon.

Valaistuksen voi tehdä mm. loisteputkilla, monimetallivaloilla tai LED-valoilla. Nyt eletään 2010-lukua, joten valitsin itse LED-valaisimen. Ledit ovat kehittyneet valtavasti, joten ne soveltuvat myös tällaiseen vaativaan valaistukseen erinomaisesti. Niillä on pitkä käyttöikä ja ne kuluttavat huomattavasti vähemmän sähköä, kuin esimerkiksi monimetallivalaisimet.

Merivesiakvaarion valaisimiksi ei käy kuitenkaan makeanveden valaisimet, koska värilämpötila pitää olla kylmempi. Värilämpötila ilmoitetaan kelvineinä ja mitä korkeampi värilämpötila on, sitä kylmempää (sinisempää) se on sävyltään.

Auringonvalo on n. 5800 kelviniä, mutta oikeiden riuttojen syvimmissä alueissa väirlämpötila voi olla jopa 20 000 kelviniä. Merivesiakvaarioon valitaan siis 10 000 - 20 000 kelvinin valaisin. Mitä suuremmaksi luku kasvaa, sitä sinisempää valo on. Se on ihan mielipidekysymys, että kuinka sinisestä tykkää.

LED-valaisin

Minulle tuli Maxspect 120W 16000K valaisin, mutta samasta valaisimesta löytyy myös 10 000 kelvinin versio (vähemmän sinertävämpi valo). Valaisimesta löytyy kaksi eri kanavaa (A ja B), joista toisessa on sinisemmät ledit. Testasin 50 %/50 % tehoilla valaisinta ja omaan silmään se näytti alkuun melko sinertävältä. Sinistä tasoa voi kuitenkin laskea, joten todellisuudessa ollaankin paljon lähempänä jo 10 000 kelviniä, jos näin halutaan. Omaan silmään sopivan värilämpötilan näkee myöhemmin, kun vesi on kirkasta ja kivet paikoillaan. Värilämpötilalla on toki vaikutusta myös korallien kasvuun, eli mikäli valo on kovin sinertävää, stimuloi se koralleja kasvamaan enemmän sinisen suuntaisia värivivahteita.

Tehoa valaisimessa ainakin riittää ja tulen pitämään sitä alkuun todennäköisesti 50 % tehoilla.

Valaisimessa on sisäänrakennettu kontrolleri ja sillä on todella helppo simuloida auringonnousu ja -lasku. Valot eivät siis pärähdä päälle täysille tehoille heti aamusta, kuten esim. loisteputkien kanssa käy. Tämä on sekä ihmiselle että akvaarion asukeille (todennäköisesti) mukavampi tapa herätä. Lisäksi viimeiseen ohjelmoitavaan aikapisteeseen voi jättää sinistä värisävyä 1 % teholla, jolloin ei tarvita erillistä kuuvalaistusta! On muutenkin ihan mukavaa, että valoteho hiipuu iltaa kohden hiljalleen.

6-aikapisteen valotehon säätö

Valaisin on tyylikäs, monipuolinen ja tehokas. Suosittelen!

Kohta edetään... ja mikä ihmeen elävä kivi?

Ehkä vähän kuivahko tekniikkaosio on hiljalleen käyty läpi ja nyt jään odottelemaan Eheimin ulkosuodatinta, jonka jälkeen laitetaan akvaario käyntiin tosissaan! Kirjoitan pian myös elävästä kivestä.


Tässä on kuva meidän 540 litraisesta makeanveden akvaariosta, johon tuli juuri myös Maxspectin valaisin. Siinä tosin tehoa on 300W ja kelvineitä 8000. Rakensin juuri CO2-järjestelmän tuohon akvaarioon, joten kohta pitäisi kasvien kasvaa! Se onkin sitten oma tarinansa...

Suolapitoisuuden tarkkailu

Kun olet tehnyt suolavettä, tulee myös suolapitoisuutta tarkkailla. Oikea arvo on 35 PSU.

Tähän käytetään refraktometriä, joka näyttää tältä:

refraktometri

Käyttö on yksinkertaista. Ota pipetillä akvaariosta vähän suolavettä ja laita se refraktometrin siniselle alustalle ja "litistä" vesi tasaiseksi liikuteltavalla levyllä. Toisesta päästä katsotaan valoa vasten ja suolatason pitäisi näkyä sinisenä. Mikäli et näe mitään, on syytä käydä optikolla tai vaihtoehtoisesti kaivaa kotelon mukana tullut ruuvimeisseli, jolla voit kalibroida putkea. Jos vieläkään ei näy mitään, on vika todennäköisesti käyttäjässä eli kyse saattaa olla IT-maailmasta tunnetusta ns. ID 100 TTI -ongelmasta, joka on yllättävän yleinen ongelma.

Mikäli PSU-arvo näyttää alhaiselta, kannattaa tsekata miten sitä suolavettä tehdään ja säädetään. Jos taas arvo on yli 35, lisää puhdistettua korvausvettä.